UFO: Lights Out




Tutustuin UFO:oon aikana, jolloin kitaristi Michael Schenker oli jo oman bändinsä vetäjä. Tuolloin tämä noin viisi vuotta vanha UFO-levy tuntui minusta jo menneisyyden jutulta. Noista ajoista aina maaliskuuhun 2010 saakka bändin loistava livelevy Strangers In The Night palveli minun tarpeita ikään kuin bändin Schenkerin aikakauden kokoelmana. Ilmestyihän se viiden studiolevyjen jälkeen kitarasankarin jo lähdettyä bändistä. Tämän levyn biiseistä avausraita Too Hot To Handle, nimikappale Lights Out sekä alkuperäisen LP:n päättävä Love To Love olivat minulle tuttuja loistavalta liveltä.

UFO:n kolmas Chrysalis-albumi No Heavy Petting esitteli yleisölle paluun viisimiehiseen kokoonpanoon, jossa kosketinsoittajana toimi Danny Peyronnel. Bändin jäsenet kaipasivat soundiin kumminkin toisen kitaran tuomaa tanakkuutta, johon oli totuttu vuosien 1974/5 kiertueella. Kasvattamatta bändiä kuusimiehiseksi he vaihtoivat Peyronnelin tilalle Savoy Brownin Paul Raymondin, joka hoiti koskettimien lisäksi tarvittaessa kakkoskitaristin pestin. Tätä vuosina 1977-1978 vaikuttanutta kokoonpanoa pidetään yleisesti bändin klassisena kokoonpanona, joka saatiin kaikkien yllätykseksi kasattua uudestaan parikymmentä vuotta myöhemmin.

Kuunnellessani vihdoin tämän levyn minua ihan harmittaa etten tajunnut hankkia sitä jo 80-luvulla. Pidän tästä levystä nimittäin todella paljon. Vaikka olen aina ollut erityisesti kitarasoolojen ystävä, Lights Out loistaa myös muilla osa-alueilla. Levyn tuotanto ottaa, olematta kuitenkaan liian puhdas ja kliininen, huikean hypyn bändin aiempiin levyihin verrattuna. Mutta ei tämän levyyn hyvyys ole pelkkää hifistelyä, vaikka erityisesti vuoden 2008 remasteroitu CD soikin upeasti.

Levyn kahdeksan biisin joukossa ei ole yhtään heikkoa biisiä, mutta neljä viisi ässää. Aikanaan livelevylle päätyneiden, jo mainitsemieni Lights Out, Too Hot To Handle ja Love To Love lisäksi nostan esille erityisesti singlenä julkaistun Try Me kappaleen. Orkestroinnista vastannut Alan McMillan saa työstään Schenkerin ja Raymondin lisäksi täydet pisteet. Kiertueen keikkasettiin päätynyt Gettin' Ready on sekin onnistunut sävellys.

UFO:n tapana oli laittaa levyilleen joku coverbiisi. Tällä kertaa valinta on samalla outo ja kiinnostava. Love yhtyeen 1967 klassikkolevyn Forever Changes avausraita Alone Again Or toimii kumminkin bändin käsissä todella hyvin. Sitä vastoin levyn toiseksi viimeinen kappale Electric Phase ei jaksa minua innostaa. Ajan tavan mukaan levyjen kestot olivat yleensä aina noin 40 minuuttia, mutta tässä tapauksessa kahdeksan biisin kuuntelu ei vie kuin 34 minuuttia.

Levyn neljästä livebonuksesta kaikki tulevat Lontoon Roundhouse klubilta. Kansitiedot väittävät äänitysvuoden olevan 1976, mutta kun keikka julkaistiin kokonaisuudessaan Official Bootleg Box Setissä, ajankohdaksi tarkentui huhtikuun 2. päivä vuonna 1977.

EMI julkaisi 2011 tämän ja viisi muuta Schenkerin aikakauden levyä viiden CD:n boxissa The Chrysalis Years (1973 - 1979). Try Me -kappaleen lyhyempi single mix ei oltu aiemmin julkaistu CD-muodossa. Sen lisäksi boxin bonuksista löytyy kesäkuussa 1977 äänitetty (vuonna 2010 tiedostomuodossa julkaistu) 13 minuuttinen BBC John Peel sessio.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit