John Mayall & The Bluesbreakers: A Hard Road




Vaikka A Hard Road ei ehkä ole saanut aivan samanlaista hypetystä ja klassikkostatusta osakseen kuin Mayallin edellinen studiolevy Eric Claptonin kanssa, on levyn musiikillinen anti edeltäjänsä luokkaa ja Peter Greenin soitto aivan yhtä korkealla tasolla kuin Claptonin.

Ennen lokakuussa 1966 äänitettyä ja helmikuussa 1967 julkaistua Hard Roadia Peter Greenin soittoa pääsi ihastelemaan kahdella uudella Mayall-singlellä. Marraskuussa julkaistu Looking Back/So Many Roads riitti hiljentämään Claptonia keikoilla huutavat fanit sillä Greenin kitarointi on varsinkin b-puolella maailmanluokkaa. Kuukautta ennen albumia julkaistu Mayallin sävellys Sitting In The Rain ei ole omia suosikkejani, mutta sen kääntöpuolelta löytyvä Greenin säveltämä ja laulama Out Of Reach on hidas ja surullinen blues, joka antaa viitettä että sen tekijä tulee astumaan esiin Mayallin taustalta. Tuolloiseen englantilaiseen tapaan sinkkujulkaisua ei laitettu mukaan albumille, mutta nämä ja kaksi muuta Bluesbreakers'in Greeny-singleä löytyy 1968 Manner-Euroopassa julkaistulta So Many Road -kokoelmalta.

Peter Green sementoi maineensa perustamansa Fleetwood Macin riveissä 1967-1970, mutta kyllä tämäkin albumi olisi riittänyt jättämään hänet bluesin historiaan. Tästä käy esimerkkinä vaikka hänen loistava instrumantaali The Supernatural. 

Vain kuukautta albumin perään julkaistiin jo kolmas Greeny-ajan The Bluesbreakers-single. Tällä kertaa kokonaan ilman John Mayallia. A-puolen Curly on Peterin instrumentaali mutta b-puoli on aikakauden "antaa kaikkien kukkien kukkia" mentaliteetin ilmentymä eli uhkarohkea yritys tehdä rumpusoolosta hitti. Tällaista ei kai juuri muulloin kuin 1967 olisi voinut olettaa tehtävän. Neljä helmi-maaliskuussa 1967 äänitettyä biisiä näki päivän valon vasta 1971 kokoelmalevyllä Thru The Years. Amerikkalaisille ostajille Hard Roadin ajan materiaalista kasattiin 2003 tupla-CD ja nämä neljä biisiä (ja paljon muuta harvinaista ja osaksi ennen julkaisematonta materiaalia) löytyy bonuslevyltä. Tätä bonusmateriaalia jaettiin Euroopassa 2006 uudelleen julkaistujen Hard Roadin ja Crusaden kesken. Jälkimmäisen CD:n bonuksista kaksi tärkeintä ovat kuitenkin (Beatlesin Sgt. Pepperin kanssa samana päivänä) 2.6.1967 julkaistun singlen biisit. A-puolella on Otis Rushin yhdeksän vuotta aiemmin julkaisema Double Trouble, josta bändi onnistuu tekemään vakuuttavan oman versionsa. Minusta se on selvästi parempi kuin Claptonin 1976 julkaisema versio. Mayall-fanin kannattaa ehdottomasti tsekata Live in 1967 CD. Se on kasattu hollantilaisen fanin äänittämistä viidestä keikasta ja kuusi ja puoli minuuttinen Double Trouble on yksi loistavan arkistojulkaisun hienoimmista hetkistä.

Universal julkaisi USA:ssa vuonna 2003 laajan kahden levyn ja 36 biisin paketin, jossa on lähes kaikki Mayallin ja Greenin yhteiset äänitykset vuosilta 1966-1968. Levyltä puuttuu ainoastaan Bluesbakersin ja mississippiläisen laulajan Eddie Boyd yhteinen Eddie Boyd & His Blues Band LP. Valitettavasti Decca rajasi jostakin syystä eurooppalaisen CD:n yhden levyn muottiin. Mukana on silti 14 bonusta, joista neljä tulee tammikuun 1967 BBC-sessioista. Tosifani hankkii todennäköisesti sekä US- että UK-julkaisut. Itselläni on hyllyssä myös albumista 70-luvulla tehty vinyylipainos. Alkuperäisestä UK-painoksesta kun olisi joutunut maksamaan toista sataa puntaa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit