Vanilla Fudge




Tapasin rumpali Carmine Appicen Deep Purplen backstagella New Yorkissa talvella 2004. Lyhyen keskustelun ja joidenkin kysymysten jälkeen ajattelin, että olisi ollut hienoa tietää myös jotakin miehen uran alusta eikä vain 70-luvun Rod Stewart ja 80-luvun Ozzy Osburne ajat. Päätin tuolloin tutustua vain nimeltä tuntemani Vanilla Fudgen musiikkiin.

Kuusi vuotta Carmine Appicen tapaamisen jälkeen talvella 2010 ostin Vanille Fudgen esikois-LP:n. Muutaman kuuntelukerran jälkeen alkuperäisen albumin näköispainos jäi keräämään pölyjä päällensä. Samoihin aikoihin hankin paljon uutta musiikkia vinyylinä ja vähäinen vapaa-aika jakautui kymmenien albumien kesken. Joka tapauksessa lievään pettymiseen jäänyt ensituttavuus jäi vain odottamaan seuraavaa kohtaamista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit