Junior Wells: Hoodoo Man Blues




Huuliharppu ei ole ehkä 2000-luvun näkökulmasta se musiikkimaailman kaikkein kiehtovin instrumentti. Edullisen hankintahintansa johdosta se oli kuitenkin ennen toista maailmansotaa pitkään blueslaulajien ykkösinstrumentti. Myös useat myöhemmin kitaran kanssa esiintyneet laulajat kuten Muddy Waters, Howlin Wolf soittivat nuoruudessaan myös huuliharppua. Jos Little Walter ja Sonny Boy Williamsson II olivat 50-luvun huuliharppumestari, Junior Wells oli 60-luvun kuumin nimi (Sonny kuoli 1965 ja neljä vuotta Wellsiä vanhempi Walter jo 1968).

Syyskuussa 1965 äänitettyä albumia on usein nimitetty bluesin historian ensimmäiseksi bändi-levyksi. Toki blues-artisteilta oli julkaistu jo pitkään pitkäsoittolevyjä, mutta useat 60-luvun alun blues-LP:t oli kasattu enimmäkseen aiemmin julkaistuista singleistä, jotka oli äänitetty studiomuusikoiden toimesta. Se, että Delmarkin levypomo Robert G. Koester teki levyn Wellsin vakiobändin eikä studiomuusikoiden kanssa (Buddy Guy kitarassa, Jack Myers bassosta ja rummuissa Billy Warren) oli ainutlaatuinen asia.

Nimestään huolimatta Hoodoo Man Blues ei ole silkkaa bluesia vaan Wells ja Guy kuulostavat todella funkilta, aivan kuin kuin saman ajan James Brown. Bändi pistää välillä toki rauhallisempaa vaihdetta sisään ja silloin rauhoitutaan kuten In The Wee Wee Hours'illa. Vastaavasti Good Morning Schoolgirl ja varsinkin Hound Dog ovat todella rock. Levy ilmestyi marraskuussa 1965 ja se menestyi hyvin. Seuraavana vuonna Wells julkaisi ensimmäisen sinkkhittinsä Up In Here, ja hän nousi muutamaksi vuodeksi bluesin suuruuksien joukkoon.

Levystä julkaistiin vuonna 2011 laajennettu CD-painos, jossa on studiopuheiden lisäksi useista biiseistä vaihtoehtoisia äänityksiä. Niistä osa lienee jo aiemmin julkaistuja, mutta nyt ne ovat nätisti alkuperäisen albumin perässä. Tämä levy on yksi bluesin klassikoita ja siksi ehdoton hankinta genren fanille. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit