Live At The Regal




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä liveklassikko arvioitiin maailman 141. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Joskus 80-luvun alussa musiikinopettajamme soitatti meille musiikkiluokan finninaamoille B.B. Kingin levyjä. Itseltäni hidas blues meni yli hilseen, mutta jo vuosikymmenen lopussa hankin ensimmäisen BB-levyni. Tähän klassikkoon tutustuin silti vasta syksyllä 2009, aika tarkalleen 45 vuotta Chicagossa 21.11.1964 soitetun keikan jälkeen.

King starttaa keikkansa kahden paikallisen radiopersoonan kuuluttaessa kitaristin lavalle. Keikka polkaistaan käyntiin kitaristin jo kymmenen vuotta aiemmin coveroimalla, alkujaan Memphis Slimin Everyday I Have The Blues. Nopean startin jälkeen kuultava Sweet Little Angel on alkujaan äänitetty jo vuonna 1930, mutta B.B. käytti omaan 1956 (ja 1957) versioonsa seitsemän vuotta aiemmin julkaistua Robert Nighthawkin Sweet Black Angel. Itselleni, ja varmasti useimmille muille se on ehdottomasti B.B. Kingin biisi taustastaan huolimatta. Vuonna 1927 toimintansa aloittaneen, ja leimallisesti afrikanamerikkalaisten suosima Regal puhkeaa villiin vuoropuheluun viikon kiinnityksen paikkaan saaneen esiintyjän kanssa, joka hallitsi salia kuin deltan saarnamies. Ja seurakunta vastasi hänelle äänekkäästi.

Itselläni on siitä MCA:n vuonna 1997 remasteroima CD sekä todennäköisesti samasta remasteroivat 2009 prässätty vinyyli. Tällä levyllä on ollut jo useita vuosipäiviä, mutta siitä ei ole tehty minkäänlaista laajennettua painosta. Lienee aiheellista pelätä, että alkuperäiset moniraitanauhat otettiin pian albumin masteroinnin jälkeen uusiokäyttöön eikä tiedossa ole laajennettua painosta. Levyn 35 minuutin keston lisäksi sillä ei ole mitään muuta heikkoutta. Live At Regal on erittäin suositeltava levy kaikille musiikkifaneille. Yksi sen innokkaita faneja vuonna 1965 oli Band of Joy -bändissä esimerkiksi Buddy Guyta lämmitellyt Robert Plant.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit