The Howlin' Wolf Album




Joskus levy-yhtiöt joutuvat maanittelemaan artistejaan suostumaan johonkin uuteen ja mahdollisesti ei-heidän juttuun. Blues ei myynyt enää 60-luvun lopussa ja Chess-yhtiössä haluttiin uudistaan vanhojen artistien soundia. Muddy Waters'in Electric Mud oli yhtiön ensimmäinen uuden suunnan albumi. Se myi kohtuullisen hyvin heti ilmestyttyään ja antoi varmasti yhtiölle lisää uskoa että tarkoitus pyhittää keinot ja että pienellä pakolla studioon raahatut muusikot kyllä vielä ymmärtävät oman etunsa.

Pian kuitenkin amerikkalainen lehdistö teilasi Muddyn levyn ja yhtiöön palautui suuret määrät jakelijoilta tulleita levyjä. Ehkä tämä tieto oli tiedossa kun tälle levylle suunniteltiin nimeä ja kantta sillä Howlin' Wolf inhosi sessioita niin paljon, että se kirjoitettiin albumin kanteen. Studiossa oli täysin sama porukka kuin Muddyn levyllä, mutta ehkä isokokoinen ja häijynnäköinen Chester Burnett on pelottanut nuoret muusikot sillä The Howlin' Wolf Album ei todellakaan ole mikään mestariteos. 

Levyn materiaali koostuu kokonaisuudessaan Howlin' Wolfin aiemmin äänittämistä ja julkaisemista biiseistä. Avausraidasta Spoonful alkaen viimeiseen Back Door Mani'iin ne ovat laulajan tunnetuimpaa materiaalia. Tämän levyn versiot ovat ihan eri planeetalta, juuri mikään ei ole pyhää. Levy taitaa ihan tarkoituksellisesti pyrkiä mahdollisimman kauaksi siitä millaisena Wolf oli opittu tuntemaan. Tämän levyn kohderyhmänä (ja 1968 se oli Jenkeissä hyvin tuttu sana) ovat nuoret valkoiset amerikkalaiset, jotka olivat oppineet pitämään bluespohjaisesta kitararockista. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit