At Newport 1960




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 344. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Rollari-legendy Bill Wyman on sanonut ottavansa tämän mukaansa autiolle saarelle mikäli sinne saisi mukaansa vain yhden albumin. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Olen nähnyt tästä keikasta kuvattua videomateriaalia, jonka perusteella ymmärrän tämän keikan erilaisuuden ja erikoisuuden. Festivaalin nuori yleisö koostui nimittäin enimmäkseen valkoisista kuulijoista. Lavalla esiintyville entisten orjien lastenlapsille tämä oli heinäkuussa 1960 hyvin poikkeuksellista. Videokuva todisti itselleni myös sen, että Muddy ei soita keikalla levykannen puoliakustisella kitararalla vaan tuttuun tyyliinsä Fender Telecaterilla. Seikka jonka väitetään vaikuttaneen paljon 60-luvun bluesrockin kehitykseen. Kannen kitara oli kyllä tuona päivänä käytössä, mutta sillä soitti ennen Muddyä esiintynyt John Lee Hooker.

Puoli vuotta ennen Newportia Muddy oli julkaissut albumillisen Bill Broonzyn biisejä. Näistä todella upealla tavalla svengaava I Feel So Good laitettiin mukaan myös tälle, yhdelle ensimmäisistä blues livekiekolle. Bändin pianisti Otis Spann svengaa läpi keikan, kuten Muddyn matkassa pitkään reissannut huuliharpisti James Cotton. Bändi esiintyi ennen Muddyn lavalle tuloa ja näistä kappaleista Spannin laulama Catfish Blues on julkaistu Charlyn blues-sarjassa. Setissä on juuri ennen Newportia äänitetty uusi single Tiger In Your Tank, sekä samoista sessioista ylijääneet I Got My Brand On You ja Soon Forgotten. Voinee olla että setissä oli myös singlen b-puoli Meanest Woman, mutta Chess jätti sen pois jottei albumin kanssa samoihin aikoihin julkaistu pikkulevy tuntuisi täysin turhalta hankinnalta. Setin kaikista uusin biisi on runoilija Langston Hughesin kirjoittama Goodbye Newport Blues sillä se syntyi improvisaationa järjestäjien kerrottua Muddyn keikan mahdollisesti päättävän muutaman vuoden toimineen festivaalin ikuisiksi ajoiksi. Villisti esiintynyt ja erilaisia aikakauden muotitansseja yhdessä kahden miespuolisen tanssijan kanssa esittänyt Muddy oli keikan lopussa niin väsähtänyt että keskittyi pelkästään soittamiseen jättäen runon laulamisen Otis Spannille.

Newportin keikka julkaistiin remasteroituna vuonna 1996 yhdessä 11 vuotta myöhemmin äänitetyn Mr. Kelly's liven kanssa (pikkukuvia). Keikalla soitettuja Rollin' Stone ja Mean Mistress/Going To Chicago Bluesia ei ole koskaan julkaistu äänilevyllä, mutta ne löytyvät 2005 julkaistulta DVD:ltä Classic Concerts, jolla on viiden Newport biisin lisäksi kahdeksan biisin keikka Tanskasta 1968 ja saman mittainen yhdeksän vuotta myöhemmin Norjassa kuvattu esiintyminen. Sitä vastoin 2001 painokselle lisättiin neljä kesäkuun 1960 studiosessioissa purkitettua biisiä. Levylle olisi voinut hyvinkin laittaa lisää ne neljä singleä, jotka Chess julkaisi Muddylta vuosina 1961-63 tämän liven ja seuraavan Folk Singer albumin välissä. Näistä You Need Love kääntyi Led Zeppelin'in käsittelyssä vuosia myöhemmin muotoon Whole Lotta Love.

Ostin keväällä 2014 tuoreen venäläisen painoksen levystä. Ennen tätä olen kuuntelen levyä suhteellisen harvoin enkä osaa ehkä antaa sille sellaista historiallista arvoa kuin mitä se ehkä ansaitsee. Kuuluihan albumi useimpien bluesinnostuksen saanneiden nuorten englantilaismuusikoiden kokoelmiin. Näiden joukossa olivat ainakin herrat Eric Clapton, Jeff Beck ja Jimmy Page. Kokovalkoisissa esiintyneen bändin liiderinä tummassa puvussa esiintyvä Muddy Waters ei vastaa sellaista vanhan liiton bluesmiehistä syntynyttä kuvaa mitä ainakin itselläni heistä on.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit