The Super Super Blues Band




Muddy Water ja Howlin' Wolf olivat koko 50-luvun Chess-yhtiön suurimmat kassamagneetit. Vaikka Howlin' Wolf oli Muddya muutaman vuoden vanhempi ja aloittanut muusikon uran 10 vuotta häntä ennen, Muddy oli kaksikosta ensimmäinen, joka pääsi levyttämään. Ymmärtääkseni hän oli myös aavistuksen verran suositumpi artistina, ja rakastetumpi persoona ihmisenä. Joka tapauksessa, Chess joutui taivuttamaan molempia miehiä saattaakseen heidät työskentelemään toistensa kanssa. Bo Diddley oli ollut Muddyn mukana jo edellisellä Super Blues -levyllä yhdessä huuliharpistilaulaja Little Walterin kanssa. 

Super Super Blues Band on edeltäjänsä tavoin miesten vanhoja hittejä lämmittelevä levy, johon biisit on sovitettu uudestaan. Läpi levyn mestareiden taustalla oleva huippubändi soittaa letkeästi, mutta ei löysästi. Wolf tuskin soittaa levyllä mutta Bo ja Muddy soittavat ainokin osassa biiseistä. Muddyn velipuoli Otis Spann on jälleen pianossa ja rummuissa on Diddlyn kanssa soittanut Frank Kirkland. Tuottaja Willie Dixon taitaa hoitaa pystybasson.

Edellisessä Super Blues -levyssä minua häiritsi eniten siinä olleen kolmikon jatkuva keskinäinen läpän heitto. En ymmärrä miksi sitä on aikanaan haluttu jättää niin paljon tuolle levylle. Syyskuussa 1967 äänitetty Super Super Blues Band huutelua on ehkä hiukan vähemmän mutta kokonaisuudessaan levy ei nouse edes edeltäjänsä tasolle. 

Olen kuunnellut kolmekymmentä vuotta Muddy Watersia ja kaksikymmentä Howlin' Wolfia tietämättä mitään heidän (ja Bo Diddleyn) yhteislevystä. Kiekon löytäminen vasta tammikuussa 2012 kertoo omasta viitseliäisyydestäni. Vaikka sen kuuntelu jäi kertaan kahteen, vaihdoin kuluneen orkkiksen siniseen 2020-painokseen. Ehkä tulen sitä kuuntelemaan useammin kun ei ole syytä pelätä neulan rikkoutumista.

Petri Myllylä / 10.02.2022


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit