Exile On Main Street




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 7. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Rolling Stones, kuten moni muukin hyvin ansainnut englantilainen siirtyi työväenpuolueen veroruuvin kiristyksen jälkeen työskentelemään ja asumaan saarivaltion ulkopuolella. Maanpaossa elänyt bändi aloitti levyn äänitykset Ritchars'in maaseutuasunnolla kesällä 1971, mutta osa bändistä osallistui niihin satunnaisesti ja levy sai lopullisen muotonsa vasta loppuvuoden ja alkutalven 1972 Los Angeles'in sessioissa. Tosin erityisesti tällä levyllä sana bändi ei tarkoita viittä Rollaria vaan sitä isoa porukkaa, joka osallistui sen äänityksiin. 

Yleisesti bändin parhaana pidettyä levyä ei kumminkaan rakastettu heti sen ilmestyttyä. Siltä ei nimittäin irronnut ainuttakaan todella massiivista Stones-hittiä. Mutta myöhemmin tämä levy on kerännyt sellaisen seuraajajoukon, johon mikä tahansa bändi saisi olla siitä tyytyväinen. Exile On Main Street onnistuu siinä missä esimerkiksi The Beatles (eli Valkoinen tupla) epäonnistui eli se ei sisällä mitään puolivillaista jäännöstavaraa vaan on kauttaaltaan laadukas.

Itselleni tämä alkujaan tuplalevyllä julkaistu albumi on kuitenkin ollut aika vaikea pala nieltäväksi. Olen kuunnellut sitä vuosien saatossa enemmän ja enemmän. Siitä huolimatta en osaa arvostaa sitä sellaisella antaumuksella kuin esimerkiksi sen juhlajulkaisun arvostelleet "kriitikot". Minulle se on liian epäyhtenäinen ja liian country. Tästä huolimatta hankin sen remasteroidun painoksen, jossa on bonuksena kaksi sessioissa äänitettyä kappaletta sekä kahdeksan Jaggerin ja tuolloisen Stones-kitaristin Mick Taylorin vuonna 2010 tohtoroimaa bonusta.Kokonaisuudessaan uusintajulkaisu on melko köykäinen sillä 1994 remasteroitua CD on täysin kelpo jopa osa-aika hifistille. 

Intohimoisimpien fanien iloksi 2010 kasattu keräilylaatikko sisältää levyn sekä vinnyleinä että CD:nä sekä paljon paljon muuta. Tästä huolimatta Classic Rock -lehti valitsi sen vuoden 2011 uusintajulkaisuksi. Levyn teosta tehtiin myös dokumenttielokuva vuonna 2010. Universal julkaisi levystä syksyllä 2013 hifisteille suunnatun Blu-ray pure audion, joka sisältää CD:tä korkeampiresoluutioisemman stereomiksauksen, ei 5.1 ääntä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit