The Velvet Underground & Nico: I




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 13. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Kolmekymmentäkuusi vuotta aiemmin albumi sai osakseen tymäävää kritiikkiä ja se myi surkeasti.

Minulla on ollut tämä levy koneellani vuosia, mutta vasta kyseisen kirjan lukeminen sai minut kuuntelemaan sen kokonaisuudessaan. Taidegurun Andy Warholdin helposti tunnistettavan kannen vuoksi levy on tuntunut minusta aina ns. taidemusiikilta. Jälleen kerran aiemmin epäluuloisesti suhtautumaani levyyn lopulta tutustuttuani tunsin itseni ennakkoluulojeni kanssa todelliseksi idiootiksi. Tämä levy ei ollut niin ihmeellinen, tai kummallinen kuin olin pelännyt.

Vaikka The Velvet Underground & Nico yllättikin itseni positiivisesti, en täysin ymmärrä sen saamaa huomiota. Erityisesti saksalaisen Nicon osuus on minusta bändissa lähes kosmeettinen sillä han laulaa vain kolmanneksen levyn kappaleista Lou Reedin vastatessa lopuista vokaalisuorituksista. 

Syksyllä 2012 albumista julkaistiin kuuden CD:n boxi, joka sisältää vaihtoehtoisia äänityksiä, harjoitusnauhoja sekä livemateriaalia. Ostin kesällä 2013 levyn uuden avattavilla kansilla olevan retro-LP:n sillä mielestäni analogiajan levyt vain tulee kuunnella analogisesti. Universal julkaisi levystä syksyllä 2013 hifisteille suunnatun Blu-ray pure audion, joka sisältää CD:tä korkeampiresoluutioisen stereomiksauksen, ei 5.1 ääntä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit