Bringing It All Back Home




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 31. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 tehtyyn kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Kiinnostuin Dylanin musiikista vasta päälle 40-kymppisenä. Hankittuani 2015 hänen kahdeksan ensimmäistä levyä monona sain viimein aikaiseksi tutustua kunnolla myös Bringing It All Back Home'iin. Sitä pidetään yleensä Dylanin siirtymäkauden albumina koska se jakautuu akustiseen ja sähköiseen puoliskoon.

Bob Dylan äänitti levyn materiaalin kolmen päivän sisällä tammikuussa 1965. Ensimmäisenä päivänä hän oli studiossa yksin tuottaja Tom Wilsonion kanssa. Kahtena seuraavana päivänä hänen lisäksi studioon tuotiin New Yorkin studioammattilaisia, joiden kanssa syntyi nopeasti hyvää jälkeä. Tosifanit hankkivat 2015 julkaistun 16 CD:n boxin, jolla on mukana kaikki sessioissa äänitetty materiaali (+ kahden seuraavan albumin nauhat). Sen myötä fani pääsee kuuntelemaan akustisten biisien bändiversiot sekä Dylanin omat akustiset versiot sähköisistä biiseistä. 

Levyn A-puollle valittiin seitsemän Dylanin uran ensimmäistä sähköistä kappaletta ja B-puolelle laitettiin neljä lähes kokonaan akustista kappaletta. Kakkospuolen avaava Mr. Tambourine Man oli jäänyt edelliseltä levyltä yli koska tekijä ei ollut siihen tyytyväinen. Dylan äänitti siitä syksyllä 1964 kustantajalleen (Witmark & Son) demon ja sitä kautta The Byrds sai sen käsiinsä ja heidän versio biisistä on ainakin itselleni alkuperäisesittäjää kiinnostavampi.

Sundazed Music lisensoi 2003 Dylanin monopainokset. Ne menivät niin hyvin kaupaksi että 2010 Sony Music (joka omistaa Columbian) julkaisi itse Dylanin 8 ensimmäistä levyä CD- ja LP-laatikoissa. LP-boxi oli kädessäni useaan otteeseen, mutta siirsin mono-LP:n hankintaa 2017 saakka jolloin olin saanut kuunteluhuoneeseeni vartavasten monolevyjä varten tehdyn neulan. En usko että yksi- ja kaksikanavaisten miksauksien ero on millään lailla merkittävä, mutta itseäni viehättää omistaa tämäkin levy monona

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit