Who's Next




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 28. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 tehtyyn kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Hankin tämän klassikon itselleni vasta vuonna 2003 kun siitä ilmestyi laajennettu kahden CD:n painos. Vaikka muutamat Who's Nextin keskeisimmät kappaleet olivat minulle entuudestaan tuttuja, levy oli minulla siihen saakka muuten suuri mysteeri. Samalla tutustuin Pete Townshendin Tommyn jälkeen suunniteltuun toiseen rock-oopperaan Lifehouseen, jonka raunioista bändin viides albumi sai alkunsa. 

Who's Next ei ehkä ole samalla tavalla mullistava albumi kuin mitä Tommy oli ollut bändille pari vuotta aiemmin. Englannin listaykköseksi ja Amerikan neljänneksi kohonnut levy on uuden aikakauden tuote. Ilman selkeää teemaa, ilman edellisen vuoden Live At Leeds'in päälle käyvää raivoa, Who's Next seisoo biisiensä varassa. Albumilla on ainakin kolme loistavaa biisiä. Baba O' Riley on mahtava yhdistelmä syntetisoijatyöskentelyä ja kitararusikointia. Behind Blue Eyes on runoutta, jossa on asenne. Won't Get Fooled Again on yksinkertaisesti elämää suurempi biisi, ehdotonta vakioluokkaa pop-musiikin historiassa. Näiden lisäksi omien Who-suosikkien joukkoon kuuluvat Bargain ja The Song is Over. Oikeastaan ainoastaan John Entwistlen My Wife jää keskikertaiseksi biisiksi eli kokonaisuus on niin lähellä täydellistä että albumi kuuluu ehdottomasti klassikko-kategoriaan.

Who's Next on julkaistu tasaisin väliajoin myös vinyylinä ja itsekin olen hankkinut levyn myös analogisena. Todennäköisesti 2012 prässätty levy on masteroitu digitaalisesta materiaalista, mutta silti uskallan väittää että se kuulostaa paremmalta kuin 2003 CD.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit