Eric Clapton




Tekijänsä nimen mukaan nimetyn levyn äänitys alkoi Lontoossa joulukuussa 1969. Claptonin ja Stevie Windwoodin yhteinen bändi Blind Faith oli nimetty saman vuoden keväällä "supergroupiksi" mutta se hajosi loppukesän USA:n kiertueen jälkeen. Clapton teki uusia biisejä kiertueella lämppäreinä olleiden Delaneyn ja Bonnie Bramlettin kanssa. Kitaristi myös kiersi heidän bändin kanssa Eurooppaa, ja soitti myös heidän Comin' Home -singlellä, (jonka b-puolesta Superstar tuli myöhemmin massiivinen Carpenters-hitti). A-puoli äänitettiin myös livelevylle On Tour With Eric Clapton, mutta biisin studioversio on ehdottomasti yksi Claptonin unohduksiin painuneita huippuhetkiä.

Eric Clapton oli vuonna 1970 yksi maailman seuratuimmista kitaristeista, ja hänen ensimmäistä soololevyä osattiin taatusti odottaa lyhytikäisen Blind Faithin jälkeen. Mutta aavistan, että miehen uraa seuranneet hämmästyivät kuinka vähän soololevy sisälsi bluesia sekä miehelle aiemmin niin tuttuja pitkiä kitarasooloja. Niiden tilalla oli Delaneyn ja Bonnien bändin polveileva ja letkeä soitanta. Vaikka Clapton teki myöhemmin 70-luvulla esikoistaan parempia levyjä, antoi tämä levy niille kaikille selvän formaatin. Maailman arvostetuimmasta kitaristista tuli yllättäen hitiksi nousseen, J.J. Cole -coverin After Midnight myötä enemmän viihdeartisti kuin kukaan olisi alkujaan voinut uskoa (tai toivoa).

Tämä albumi oli itselleni pitkään hyvin etäinen. Kuuntelin sen ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla, ja toisen kerran 90-luvulla. Polydor julkaisi levystä vuonna 2006 deluxe editionin, ja vasta tuolloin hankin sen itsellei ja tutustuin siihen pintaraapaisua syvällisemmin. Joitakin vuosia myöhemmin sain kotiini albumin amerikkalaisen 70-luvun uusintapainoksen. Massiivisen tupla-CD:n rinnalla kuunneltu 36 minuuttinen LP:n on tuntunut viehättävältä, ja alkuperäinen albumi on auennut itselleni aiempaa paremmin. Tästä huolimatta en lämpene albumille, minulle Lovin' You, Lovin' Me ja Don't Know Why tyyliset viisut eivät kuulu samalla levylle hienon Blues Powerin kanssa. 

Deluxe-painoksen bonus-CD:llä on mukana tuottaja Delaney Bramlettin tekemä alkuperäinen miksaus. Se poikkeaa selvästi Tom Downin miksauksesta, mutta ei muuta albumia. Tämän lisäksi tuplalta löytyy alkujaan Claptonin erinomaisella The Blues-kokoelmalla julkaistu kymmenminuuttinen Blues in "A", parin kappaleen vaihtoehtoiset äänitykset sekä mainittu Delaney & Bonnie -sinkku ja Delaneyn tuottama King Curtis -biisi, jolla myös Clapton soittaa. Bootleg-boxilta The Lost Polydor Tapes löytyy vielä koko levy monona sekä lisää vaihtoehtoisia versioita ja/tai miksauksia.

Ennen tämän levyn julkaisua elokuussa 1970 Clapton oli äänittänyt albumillisen materiaalia seuraavana vuonna julkaistavalle Howlin' Wolf -albumille sekä osallistunut keväällä julkaistun Leon Russel debyyttisoolon äänityksiin. Merkittävämpi asia oli se että hän oli onnistunut saamaan kolme Delaneyn bändin soittajaa omaan Derek And The Dominos -kokoonpanoonsa ja kiertänyt heidän kanssa kesäkuun 14. päivästä lähtien pitkin Englantia ennen studioon menoa. Lopputuloksena syntyvä Layla-albumi pieksee tämän teoksen 6-0.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit