Derek And The Dominos: Layla and Other Assorted Love Songs




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times Layla arvioitiin kaikkiaan maailman 115. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Eric Clapton aloitti keväällä 1970 musiikillisen yhteistyön kosketinsoittaja Bobby Whitlockin kanssa. Miehet olivat tutustuneet edellisenä kesänä kun Whitlock soitti Delaney & Bonnien jäsenenä Claptonin Blind Faithin USA:n kiertueen lämppärinä. Whitlock ja muut Delaney Bramlettien bändin jäsenet osallistuivat myös Claptonin helmikuussa päättyneisiin esikoissoolon äänityksiin. Sitä ennen Clapton kiersi amerikkalaisbändin Euroopan kiertueella (josta julkaistiin levy On Tour With Eric Clapton). Derek And The Dominos nimen saanut bändi kasattiin lopulta kesän kynnyksellä kun Delaney & Bonnien basisti Carl Radle ja rumpali Jim Gordon vapautuivat Joe Cockerin rankalta Mad Dogs And Englishmen -kiertueelta. Tässä vaiheessa bändissä oli toisena kitaristina ex-Traffic Dave Mason, joka oli ollut mukana myös Delaneyn kiertuebändissä.

Layla äänitettiin elo-syyskuussa 1970 Tom Downin alaisuudessa Miamissa, Floridassa. Down äänitti samoihin aikoihin The Allman Brothers Bandin kanssa heidän kakkoslevyään, ja vei Dominosin heidän keikalle. Sen jälkeen kahden bändin muusikot suuntasivat studioon jammailemaan, ja parin päivän kuluttua kitaristi Duane Allman liittyi Claptonin pyynnöstä mukaan Layla-sessioihin. Kahden huippukitaristin ansiosta tämä levy on kitararockin ystävälle ehdoton pakkohankinta. Allmanin slidekitara ulvoo nimikappale Laylassa yhden rockin unohtumattomimpiin kuuluvan riffin yllä kuin raiteiltaan poissyöksyvä juna. Musiikkiopiston käyneet kultakorvat voivat paikoin nyrpistellä nenäänsä hienoisten viritysongelmien takia, mutta meille muille tästä ei ole haittaa. Tupla-albumilla on molemmilta kitaristeilta niin paljon hyviä sooloja, että niitä on mielestäni turha lähteä listaamaan. Layla-albumin toinen merkittävä edistysaskel on Claptonin laulu, joka tuntuu kehittyneen huimasti hyvin lyhyessä ajassa. Tästä esimerkkinä vaikka kitaristin oma Bell Bottom Blues, joka nimikappale Laylan tavoin kertoo Claptonin salaisesta rakkaudenkohteesta, George Harrisonin vaimosta Pattie Boylesta.

Polydor julkaisi Layla-sessioista vuonna 1990 kolmen levyn boxin. Ykköselevyllä on uudelleen miksattu albumi ja omasta mielestäni se on alkuperäistä parempi. Kahdella bonuslevyllä on sessioissa äänitettyjä jameja, joissa pääosassa ovat luonnollisesti Eric (Fender Stratogaster) ja Duane (Gibson Les Paul), mutta mukana on myös kolme levyltä pois jäänyttä biisiä.

Vuonna 2011 julkaistu 40-vuotisjuhlajulkaisu sisältää vielä viisi aiemmin julkaisematonta alternative-esitystä. Näistä neljä tulee Johnny Cash TV-showsta marraskuulta 1970 juuri ennen kiertueen starttaamista. Viides bonus on lyhyt jami bändin toisen, ja kesken jääneen levyn äänityksistä. Näiden lisäksi bonuslevyllä on alkujaan vuonna 1988 julkaistulta Eric Clapton Crossroads-boxilta löytyvän Phil Spectorin tuottama single Tell The Truth/Roll It Over, Layla-sessioista ylijäänyt Mean Old World sekä viisi kappaletta bändin keskenjääneeltä kakkoslevyltä. Tälle juhlalevylle ne on uusintamiksannut huhtikuun 1971 "Dominos 2" sessioiden äänittäjä Andy Johns.

Itse en ostanut deluxe 2CD:tä vaan hankin samanaikaisesti julkaistun levyn uuden LP-painoksen. Laajan bonuslevyn ansiosta CD on silti hankinnan arvoinen ja erityisesti Johnny Cashin ja Carl Perkinsin kanssa soitettu Matchbox oli itselleni mieluisa yllätys. Levyn (tai Claptonin) tosifaneille on rakennettu super deluxe editionin, jossa on mukana 2CD deluxe, vinyyli sekä uudelleen remasteroitu In Concert sekä molemmilla sen levyillä bonuksina olevia, todennäköisesti aiemmin julkaisemattomia Fillmore-äänityksiä. Lisäksi paketissa on levyn uusi monikanavamiksaus, mutta valitettavasti se ei ole Blu-ray vaan 2004 julkaistua SACD:tä huonolaatuisempi DVD. Superpaketin tapaan mukana on jotakin krääsää (keikkalippu ym.) ja sen kruunaa tietysti hieno kirja. Universal julkaisi levystä syksyllä 2013 teknisesti CD:tä laadukkaamman korkearesoluutioisen Blu-ray'n. Monikanavamusiikin fanien hämmennykseksi levy ei kuitenkaan sisällä siitä 2004 eikä 2011 tehtyä 5.1-miksausta vaan pelkän stereo-raidan. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit