Astral Weeks




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 19. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, hankin itselleni tämänkin levyn kyseisen kirjan innoittamana.

Tutustuin Van Morrisonin musiikkiin hyvin jälkijättöisesti. Minulla oli pitkään jokin sisäinen vastustus tutustua sellaisiin äänilevyihin, jotka nauttivat kriitikoiden keskuudessa huomattavasti suurempaa arvostusta kuin levyn saama kaupallinen huomio. Morrison jos kuka oli kriitikoiden lempilapsi ilman massiivista suosiota. En tahtonut millään suostua tutustumaan pohjois-irlantilaismuusikon tuotantoon, ja lopulta hankin hänen Tupelo Honey -albumin vain tutustuakseni sillä kitaroineen Ronnie Montrosen uran ensimmäiseen merkkiteokseen. Tuo albumi mursi ennakkoluuloni ja herätti kiinnostukseni myös Morrisonin muita levyjä kohtaan. Astral Weeks yllätti silti minut täydellisesti. Levyn tunnelma on maaginen ja se on vahvempi kokonaisuus kuin yksikään aiemmin kuulemani lauluntekijän soololevy.

Van Morrison nousi nuorena miehenä kuuluisuuteen folk-yhtye Themin johtajana. Astral Weeks on kuitenkin aivan muuta kuin folkia tai bluesia sillä Morrison äänitti sen parissa päivässä syksyllä 1968 New Yorkin nimekkäiden jazz-miesten kanssa. Kahdeksan kappaleen joukosta minun on pakko nostaa biisi Sweet Thing sillä kuunneltuani levyä ensimmäisen kerran jouduin häpeämään omaa ennakkoluuloisuuttani. Biisi on yksi kaikkien aikojen hienoimmista lauluista. 

Ostin albumista 2009 tehdyn vinyylipainoksen ja pidän sen soundista niin paljon etten oikein ymmärrä tarvetta julkaista se uudestaan 2015 samalla kun albumista julkaistaan neljällä bonuksella vahvistettu expanded edition -CD.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit