Plastic Ono Band




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 23. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

The Beatles oli ensimmäinen bändi, jonka tuotantoon uppouduin niin että itse bändilevyjen jälkeen aloin haalimaan sen jäsenien soololevyjä. Kuuntelin Plastic Ono Bandin ensimmäisen kerran joskus vuonna 1979 ja se sai minut mietteliääksi. Olin diggaillut Lennonin Rock 'n' Roll -albumia ja tämä laulajan traumoista kertova terapialevy kuulosti nuoren pojan korviin aivan liian aggressiiviselta ja karulta. Seuraavan kerran kuuntelin levyn vuonna 2000 kun se ilmestyi remasteroituna. Vielä tuolloin en siihen ihastunut vaan vasta vuonna 2011 kun lainasin kirjastosta Lennonin valkoisen laatikon, jossa oli herran kaikki soololevyt bonuksineen. Ehkä minun piti elää läpi omat elämäni kriisini ennen kuin osasin kuunnella toisen miehen tuskaista tunnustusta elämänsä kipupisteistä. 

Levyllä ei ole yhtään hittibiisiä mikä tuntuu hiukan oudolta kaikkien upeiden Beatles-kappaleiden jälkeen. Lähimmäksi sellaista voisi kutsua Lennonin yksin äänittämää Working Class Heroa. Hittien puute ei kuitenkaan tarkoita että levyllä ei olisi hienoja biisejä. Niitä sillä kyllä on, mutta Lennonin halu lienee ollut ottaa tarkoituksellisesti etäisyyttä reilu puoli vuotta aiemmin virallisesti lopettaneeseen bändiinsä. Laulaja aloittaa ja lopettaa levyn lauluilla, joilla hän käsittelee ristiriitaista äiti-suhdettaan. 

John Lennonin leski Yoko Ono kasasi 1998 neljän levyn boxin John Lennon Anthology. Siltä löytyy kotona nauhoitetun I Found Outin lisäksi yhdeksän studiossa äänitettyä raitaa. Näiden joukoissa on Look At Me ja Long Lost John, jotka eivät päätyneet levylle. Mainitsemaltani valkoiselta boxilta löytyy bonuslevy, jolla on lisää Plastic Ono Bandin sessioista levyn kappaleiden vaihtoehtoisia ottoja. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit