Born Under A Bad Sign




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 491. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Oma blues-innostukseni alkoi Eric Claptonin nuoruuden bändin Creamin musiikista. Kuusitoistavuotiaana kesällä 1982 hankittu Fresh Cream johti minut tuolloin yhä elossa olleiden Muddy Waters'in ja Willie Dixonin musiikkin pariin. Vuosien varrella levyhyllyyni tuli monien muiden blues-artistien levyjä, mutta jostakin kumman syystä en hankkinut itselleni lainkaan Albert King'in musiikkia. Ehkä hän edusti tuolloin silmissäni liian uuden aallon bluesia. Lopullisen Albert-herätyksen sain luettuani artikkelia blues-rockin parhaista levyistä. Tämä albumi keräsi siinä suurta kiitosta. 

Albert King siirtyi alkuvuodesta 1966 Stax-yhtiöön. Yhtiön studio-orkesteria Booker T. & M.G'iä pidettiin tuolloin soul/blues -bisneksen parhaana. Kitaristi julkaisi kevään '66 ja kesän '67 välisenä aikana neljä singleä. Ensimmäinen oli Sandy Jonesin Laundromat Blues, jonka b-puolella oli Kingin oma instrumentaali Overall Junction, joka ei päätynyt LP:lle. Se löytyy silti useilta Albertin kokoelmilta sekä herran ja Stevie Ray Vaughanin In Sessionilta. Single menestyi hyvin, kuten myös sen seuraaja Oh Pretty Woman, jonka instrumentaali b-puoli Funk Shun jäi sekin tässä vaiheessa sinkkuharvinaisuudeksi. Vuoden 1967 ensimmäinen julkaisu oli vanha 40-luvun alussa tehty Crosscut Shaw, jonka b-puoli oli edellisten sinkkujen tapaan Kingin omaa käsialaa ollut Down Don't Bother Me. Se ja neljännen, hiukan ennen LP:n ilmestymistä julkaistun Born Under A Bad Sign -singlen b-puoli Personal Manager ovat niin vahvoja kääntöpuolia että ne laitettin myös pitkäsoittolevylle. Kuuden sinkkubiisin lisäksi abumilla ei siis ollut ilmestyessään kuin viisi uutta raitaa.

Musiikillisesti Born Under A Bad Sign poikkeaa selvästi Kingin ikäluokan blues-muusikoiden saman aikakauden julkaisuista. Vaikka studiossa on sittemmin legendaarisen maineeseen nousseet soul-muusikot, Albert King näyttää vievän soittoaan kohti rockia. Tuskin kukaan tuolloin ajatteli että tässä ollaan luomassa jotakin uutta musiikkigenreä, mutta myöhemmin tämän levyn kuuloista musiikkia lienee kutsuttu yleisimmin blues-rockiksi. Jos blues, tai soul ei ole koskaan ollut sinun juttu, tämä levy voi toimia innoittajana blues-rockiin. 

Sundazed Record uusintajulkaisi albumin vuonna 1998 lisäten siihen kaksi mainittua singlen b-puolta. Ne löytyvät myös vuonna 1995 julkaistulta Hard Bargain CD:ltä yhdessä vuoden 1968 kahden sinkkujulkaisun b-puolen sekä vaihtoehtoisten ottojen ja aiemmin julkaisemattomien kappaleiden kanssa. Näistä Ray Charles'in I Believe To My Soul tulee tämän levyn äänityssessioista. (Biisi löytyy myös miehen Montreux 1973 liveltä).

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit