Darkness Of The Edge Of Town




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 150. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Vuonna 1975 Bruce Springsteen nousi maineeseen hienolla Born to Run -levyllään. Tuon levyn äänityksistä ei jäänyt julkaisematta kuin muutama biisi, mahdollisesti vain Tracks-kokoelman Linda Let me Be The One. Kun bändi aloitti vuonna 1977 äänittämään menestyslevyn seuraajaa, Brucen lauluvihko oli pullollaan ja eri lähteiden mukaan bändi äänittikin 50-70 laulua. Näistä Bruce valitsi levyn teemaan sopivimmat kymmenen biisiä. Useita ylijääneitä kappaleita kaupattiin toisille artisteille. Yksi sessioiden ilmeisin hittibiisi Because The Night toi Patti Smithille hänen suurimman hitin.

Darkness Of The Edge Of Town on edeltäjänsä kaltainen eli lähes täydellinen rock-albumi, joka on hienojen biisien summaa suurempi kokonaisuus. Born To Run -kiertueella yhteenhitsautunut E Street Band soittaa levyllä vielä edeltäjäänsä väkevämmin, erityisesti Steve Van Zantin mukaantulo bändin soolokitaristiksi. Vaikka levy on kuulunut omaan kokoelmaani jo kolmekymmentä vuotta, en osaa sanoa mitkä sen biisit ovat omia suosikkeja sillä pidän niistä kaikista.

Kun Bruce hylkäsi loppuvuodesta 1979 suunnitelman julkaista Darknessin seuraajaksi tarkoitettua kymmenen kappaleen albumin, hän liitti sen tilalle tehtyyn The River-tuplaan useita vuonna 1977 äänitettyjä kappaleita (joita tosin tuunattiin julkaisukuntoon keväällä 1980). Itselläni on 1977 versiot Drive All Night, Independent Day, Sherry Darling ja Point Blank kappaleista. Kun Bruce ryhtyi kasaamaan Tracks-kokoelmaa, hän laittoi Darkness-sessioista sille hiukan yllättäen vain viisi kappaletta. Ehkä jo tuolloin hänen ajatuksissa oli julkaista sessioiden ylijäämistä ihan oma levy. Darkness-juhlalaatikon osana on 21 kappaleen (sekä yksi piiloraita) turhan silotetulta kuulostava, ja ymmärtääkseni ainakin osaksi uudelleen soitettu The Promise, joka julkaistiin myös omana julkaisunaan. 

Vuoteen 2012 mennessä sessioista on siis julkaistu alkuperäisen levyn 10 raitaa, Tracks'in viisi ja The Promisen 22 eli yhteensä 37. Julkaisematta on silti vielä useita biisejä, joista tosin kiinnostavimmat ovat The Riverille päätyneiden kappaleiden alkuperäisesitykset sekä alkuperäinen Frankie (1982 versio oli Tracksilla).

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit