Nebraska




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 221. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Tutustuin Bruce Springsteenin musiikkiin 1981, mutta ostin Nebraskan vasta CD:nä neljä vuotta myöhemmin. Kuunnellessani albumia se vie yhä minut myöhäisen kesän hämäriin, mutta kuumiin iltoihin. Myin kyseisen levyn jossakin vaiheessa ja olin pitkään ilman sitä. The Collection 1973-84 boxin hankinnan 2011 myötä huomasin pitäväni levystä paljon enemmän kuin nuoruudessani. Ehkä siksi analogi-innostuksen saatuani, ostin sen 2014 vihdoin myös vinyylinä. Aivan karmeassa kunnossa olevat pahvit pitävät sisällään hyvälaatuisen vinyylin. 

Bruce Springsteen pyysi joulukuussa 1981 ääniteknikkoa hankkimaan hänelle kotiin neljäkanavaisen Tascam-ääninauhurin jotta hän saisi äänitettyä riittävän laadukkaat demot helmikuussa 1982 studioon menevälle bändille. Aiemmin Bruce oli käyttänyt paljon studioaikaa hioakseen biisejään E Street Bandin kanssa julkaisukuntoon. Levutyssopimuksen mukaisesti tietyn tuntimäärään jälkeen Bruce joutui hoitamaan levyjensä studiokustannukset omasta pussistaan. Tämä oli johtanut siihen että hänelle ei ollut juurikaan jäänyt voittoa hyvin myyvistä levyistä. 

Nebraska on levy, jota ei ollut alkujaan tarkoitus julkaista siinä muodossa kuin sen nykyään tunnemme. Enimmäkseen Brucen yksin 3.1.1982 omassa makuuhuoneessaan (paras akustiikka) äänitetty C-kasetti oli tarkoitettu vain demoksi. Bändin kanssa keväällä tehdyt äänitykset eivät kumminkaan tyydyttäneet lauluntekijää vaan hän päätyi lopulta levy-yhtiö Columbian vastustuksesta huolimatta julkaisemaan uudet biisinsä demo muodossa.  

Vaikka levyllä on useita loistavia kappaleita kuten Atlantic City, Johnny 99 ja My Father's House, se ei ole mielestäni niin maaginen kuin arvovaltaiset kriitikkotahot antavat ymmärtää. Olen kuunnellut paljon Brucen kotidemoja vuosilta 1977-1984 eikä ne minusta kestä vertailua bändin kanssa tehtyihin, eikä varsinkaan julkaistuihin versioihin. Kotikutoisesta folkmaisuudestaan huolimatta Nebraska on kiinnostava albumi, ja vuosikymmenien satunnaiskuuntelussa sen biisit ovat kasvaneet ja kokonaisuus on hahmottunut. 

Bruce äänitti tapansa mukaisesti paljon materiaalia, mutta levyltä ylijäänneistä kappaleista vain seuraavan albumin nimiraita Born In The USA julkaistiin vuonna 1999 Tracks-kokoelmalla. Samoin vasta Born In The USA:lla julkaistut Pink Cadillac ja Downbound Train olivat nekin tarjolla jo Nebraskalle. Itse toivoisin niiden lisäksi myös kappaleiden Child Pride ja Losin' Kindin tulevan myös joskus julkaistuiksi.

Valitettavasti vuoden 1982 sähköistä Nebraskaa ei ole 30 vuoden odottelun jälkeenkään julkaistu. Bruce on sanonut että studioversiot ottivat askeleen eteenpäin laadullisesti, mutta toisen askeleen taaksepäin tunnelmaltaan. Ehkä silti vielä joskus näemme sellaisen julkaisun, jossa bonusmateriaalina on demojen sijasta kyseisen levyn studioäänityksen. 

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit