The Rolling Stones No. 2 / Now!




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämän albumin amerikkalainen versio The Rolling Stones Now! arvioitiin maailman 179. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään.

Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset musiikkimarkkinat elivät 60-luvun puolessa välissä omaa erillistä elämää. Globalisaatio oli kaukaista tulevaisuutta ja niin oli mahdollista että toisella puolella valtamerta julkaistuja kappaleita ilmestyi vastarannalla jopa vuosia myöhemmin. Tätä huonoa synkronisaatiota lisäsi se, että vauraammassa lännessä LP-levy oli bisneksen kannalta paljon single- ja EP-julkaisuja tärkeämpi tulolähde. Se selittää sen, että niin Rollareiden kuin useiden muidenkin brittibändien fanit saivat Jenkeissä ostettavaksi yleensä kolme pitkäsoittoa samassa ajassa kun Euroopassa niitä julkaistiin vain kaksi. Jenkkiläiset eivät kokeneet häpeää laittaa LP:lle juuri julkaistujen sinkkujen raitoja. Tapa, joka yleistyi Englannissa vasta 70-luvulla.

Kun Rolling Stonesin englantilainen levy-yhtiö päätti julkaista bändin kotimarkkinoille toisen LP:n, se ei laittanut sille mukaan yhtäkään edellisen levyn jälkeen julkaistun singlen a-puolta. Albumin kappaleista Grown Up Wrong, Under The Boardwalk, Susie Q ja Time Is On My Said oli julkaistu USA:ssa lokakuussa 12X5 -levyllä. Näistä viimeisimmän bändi äänitti uudelleen ja tämä kakkosversio on mukana tällä brittilevyllä (ja useilla kokoelmalevyillä). Amerikkalaiselle import-levyn ostajalle myös What A Shame oli tuttu sillä se oli julkaistu Yhdysvalloissa Heart Of Stone sinkun kääntöpuolella. Koska myös Off The Hook oli levynostajille entuudestaan tuttu Little Red Roosterin kääntöpuolelta, vain puolet levyn materiaalista oli sen ilmestyessä ennen julkaisematonta.

Levyn uusista kappaleista avausraita Everybody Needs Somebody To Love oli syksyllä 1964 iso hitti. Myös levyn kaksi seuraavaa kappaletta Down Home Girl ja lähes pakollinen Chuch Berry -cover You Can't Catch  Me olivat uusia julkaisuja. Näistä jälkimmäisen olettaisin äänitetyn Chess-studioilla kesällä 1964 kuten kakkospuolelta löytyvät I Can't Be Satisfied ja Down The Road Apiece. Levyn viimeinen uusi kappale on Otis Reddingin esittämä ja Allen Toussaintin kirjoittama Pain In My Heart, joka on ollut pitkään yksi omista Rollari-suosikeistani.

Tämän levyn rinnalla Rollarit valmistautuivat julkaisemaan kolmannen USA-albumin. Now! nimen saanut julkaisu sisältää brittiversion kuudesta uudesta kappaleesta kaikki muut paitsi Muddy Watersin I Can't Be Satisfiedin. Lisäksi kuukautta No. 2 myöhemmin julkaistulta jenkkilevyltä löytyy kaksi uutta biisiä, Barbara Lynnin Oh Baby (We Got A Good Thing Goin') ja bändin oma Surprise, Surprise. Jos Rollareiden 60-luvun julkaisut joskus uudelleen paketoitaisiin, toivoisin, että heidän syksyn 1964 ja tammikuun 1965 äänityksistä kasattaisiin totuudenmukainen "The Rolling Stones No. 3" julkaisu, jolle laitettaisiin mainittujen kahdeksan albumiraidan lisäksi ajanjakson singlet Heart Of Stone/What A Shame ja upeaan The Last Time/Play With Fire.

Ostin The Rolling Stones No. 2 ja Now! LP:t itselleni vasta 2016 kun ne julkaistiin osana The Rolling Stones in Mono boxia.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit