Out Of Our Heads




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämän albumin amerikkalainen painos arvioitiin maailman 116. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään.

The Rolling Stones julkaisi vuoden 1965 alussa lähes samanaikaisesti Englannissa albumin No. 2 sekä Amerikan markkinoille kasatun Now! sekä loistavan uuden singlen The Last Time/Play With Fire. Ne kaikki menestyivät hyvin ja bändiä vedettiin sen jälkeen joka suuntaan. Taisivat Lontoon pojat käydä Yyterin hiekkarannallakin noin puolen tunnin keikalla.

Uudet julkaisut kaipasivat silti aikaa nekin ja bändi teki Yhdysvaltain kiertueen yhteydessä toukokuussa 1965 kolmannen reissun Chicagon Chess-studioille. Siellä bändi äänitti neljä uutta kappaletta, joista tosin seuraava single (I Can't Get No) Satisfaction äänitettiin pari päivää myöhemmin uudestaan RCA:n studioilla Hollywoodissa. Näiden sessioiden äänitykset muodostavan rungon Amerikassa heinäkuussa 1965 julkaistulle Out Of Our Heads -levylle. Mukana ovat nimittäin vanhoina kappaleina vain singlenä 5 kuukautta aiemmin julkaistu The Last Time/Play With Fire sekä Englannissa juuri julkaistulta live-EP:ltä otettu I'm Alright. 

Levyn viidestä coverista oma suosikkini on Roosefelt Jamisonin O.V. Wrightille 1964 kirjoittama, mutta Otis Reddingin seuraavana vuonna Amerikan top-20:een singonnut That's How Strong My Love is. Biisissä on niin iso Reddingin kädenjälki, mutta kyllä Jagger & co ihan mallikkaan soul-balladin siitä tekee. Heti perään kuultava Sam Cooken Good Times meinaa jäädä hiukan sen varjoon. Kymmenen tuoreen biisin julkaisuna Amerikan listaykköseksi noussutta levyä voi pitää taiteellisesti ehyenä kokonaisuutena dokumentoiden selvästi bändin siirtymisen r&b covereista kohti omaa tuotantoa. Onhan sen materiaalista ensimmäisen kerran yli puolet bändin omaa käsialaa.

Syksyllä Englannissa julkaistu Out Of Our Heads eroaa amerikkalaisesta kaimastaan kansikuvan lisäksi myös sisällöltään. Mukaan otettiin viisi biisiä Amerikan levyltä, mutta esimerkiksi neljästä Jaggerin ja Ritchardsin tekemästä biisistä One More Try jätettiin käyttämättä (ja se julkaistiin bändin kotimaassa vasta 6 vuotta myöhemmin). Englantilaiselle levylle äänitettiin syyskuussa neljä uutta kappaletta, mutta poikkeuksellisesti albumille päätyi myös yksi Englannissa julkaistu singlen a-puoli eli Heart Of Stone. Markkinointiosaston harmiksi bändin suurin hitti Satisfaction ei siis mahtunut albumille!

Koska levyn Amerikan versio julkaistiin jo kesällä, halusi sikäläinen yhtiö joulumarkkinoille bändiltä jälleen uuden LP:n, jo vuoden kolmannen! Vaikka Rollarit ahkeroivat syyskuussa kaksi hikistä päivää RCA:n studioilla, ei heillä ollut juuri antaa uusia biisejä uudelle Amerikan levylle. Mutta kun siihen laitettiin bändin kaksi uusinta sinkkua b-puolineen, oli levy Jenkeissä arvatenkin joululahjamenestys. Get Off My Cloud ja As Tears Go By -singlejen lisäksi levyn ainoa uusi studiokappale on alkujaan toisille artisteille tarjottu Blue Turns To Grey. Aiemmin julkaisematon Muddy Watersin Look What You've Done oli äänitetty paljon ennen albumin muita kappaleita ja oli lisäksi albumin ainoa monoäänitys. Mukana oli myös pari vain Englannissa julkaistun live-EP:n raitaa. Enemmän kuin sillisalaattimaisesta koostumuksestaan kärsivä December's Child nimen saanut levy ei ole alkuperäisessä muodossaan kovinkaan kummoinen. Itse olen niputtanut sen harvat uudet studiobiisit samaan aikaan syksyllä äänitettyjen Out Of Our Heads (UK) uusien kappaleiden kanssa.

Hankin molemmat versiot Out Of Our Heads'ista hyllyyni vasta 2016 kun ne julkaistiin osana 16 LP:n The Rolling Stones in Mono boxia.

Petri Myllylä / 17.3.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit