Between The Buttons




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämän albumin Amerikan-painos arvioitiin maailman 351. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka Stones-musiikkia on aina löytynyt hyllystäni, hankin itselleni tämän albumin vasta kyseisen kirjan innoittamana.

Vuonna 1988 Saksassa prässätty stereo-LP tutustutti minut tähän levyyn runsas 40 vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Jos kuvittelee elävänsä vuoden 1967 alkuvuotta ja kävelevänsä johonkin svengaavan Lontoon sadoista levykaupoista, voi aistia hienoisen pettymyksen tähän levyyn. Varsinkin jos kotona on soinut tiuhaan esimerkiksi Beatlesin Revolver ja Beach Boy'sin Pet Sounds. Näihin klassikoihin verrattuna Between The Buttons on köykäinen levy. Amerikkalaiset tiputtivat omalta versioltaan pari levyn UK painoksella ollutta keskinkertaista biisiä ja laittoivat niiden tilalle megamenestyneen Let's Spend The Night Together/Ruby Tuesday -singlen. Ei siis ollut mikään ihme että kohtuullisen keskinkertainen levy nousi sikäläisen listan kakkospallille.

Levyn UK painos ei sisällä yhtäkään isoa Stones-raitaa. Vaikka en kuulu levyn suurien fanien joukkoon, sen kuunteluun käytetty 37 minuuttia ei mene hukkaan. Suoranaisia huteja ei tule vastaan lainkaan ja perus soundi on hyvin erilainen, kiitos Brian Jonesin halun lisätä levylle paljon uudenlaisia rytmisoittimia. Oman plussan saavat myös pianistit Jack Nitzsche ja bändin kiertuemanagerina toiminut alkuperäispianisti Ian Stewart.

Rolling Stones on tätä kiroittaessa julkaissut 50-vuotis juhlapainokset levyistään Their Satanic Majesties Request, Beggars Banquet sekä Let It Bleed. Harmillisesti bändi ei ole lisännyt näihin Decca-aikakauden levyihinsä lainkaan aiemmin julkaisematonta materiaalia. Myöskään Between The Buttonsista ei ole koskaan saatu markkinoille laajennettua painosta. Itse laittaisin sellaiselle mukaan taiteellisesti kiinnostavan ja ennen levyä julkaiseman singlen Have You Seen Your Mother, Baby, Standing In The Shadow b-puolineen Who's Driving Your Plane sekä luonnollisesti Amerikan paionokselta löytyvät Let's Spend The Night Together ja Ruby Tuesday.

Varsinkin Euroopassa mono-LP oli yhä vuonna 1967 äänitemyynnin ykkös formaattia. Valta vaihtui kuitenkin nopeasti ja stereosta tuli teollisuus standardi (jota se on yhä monikana formaateista huolimatta.) Hiukan yllättäen 2010-luvulla mono teki vahvan paluun. Bob Dylanin uran alkupään levyistä julkaistu box myi hyvin ja markkinan avauduttua myös esimerkiksi The Beatles ja Rolling Stones julkaisi omat mono-boxit. Hankittuani kyseisen laatikon olen kuunnellut bändin 60-luvun levyjä pelkästään monona.

Petri Myllylä / 24.3.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit