Sticky Fingers




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 63. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka Rollareiden musiikki on itselleni kohtuullisen tuttua, tämän levyn hankin itselleni vasta kyseisen kirjan luettuani.

Sticky Fingers -levyn äänitykset saivat unelmastartin joulukuussa 1969 kun Rolling Stones painui USA:n kiertueensa päätteeksi Muscle Shoals Sound Studiolle, jossa se äänitti kolme uutta biisiä. Niistä reilu vuosi myöhemmin singlenä julkaistu, yksi Rollareiden kaikkien aikojen parhaista biiseistä, Brown Sugar päätyi pari päivää äänityksen jälkeen soitetun katastrofaalisen Altamontin festariesiintymisen settiin. Valtaosa levystä äänitettiin kuitenkin vasta kesän ja syksyn 1970 sessioissa. 

Levyn kymmenestä biisistä Brown Sugar ja country-rockmainen Wild Horses löytyvät useilta bändin kokoelmalevyiltä ja ne olivat itselleni tutuimmat biisit kun levyn saavutettua 40 vuoden iän kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Klassikkolevyn maineestaan huolimatta albumin laadukkuus yllätti minut. Sanoituksellisesti se on täynnä suorasukaisia huumeviittauksia, joista selvimpänä keväällä 1969 Let It Bleedin sessioissa äänitetty Sister Morphine. Muutaman vuoden kuuntelin levyä laadukkaassa tiedostomuodossa kunnes lopulta hankin 80-luvun uusintapainoksen omaan hyllyyni. Parissa vuodessa levy on kohonnut omaksi Stones-suosikiksi.

Tyypillisen törkeän Rollari-paketin kruunasi Andy Warholin suunnittelema, farkkujen verhoamaa haarojen väliä kuvaama kansi, jota valmistettiin alussa myös toimivan vetoketjun kera. Sticky Fingers ja bändin seuraava Exile On Main Street osoittavat että bändistä tuli lopulta myös albumikokonaisuuden hallitseva tekijä Led Zeppelinin ja useiden muiden rinnalle. 

Keväällä 2015 Rollarit julkaisi levystä deluxe edition. Sen bonuslevyn materiaalista viisi biisiä tulee äänityssessioista. Vaihtoehto-otoista akustinen Wild Horses on mielestäni bonuslevyn helmi. Mukana on myös Keith Ritchardsin 27-vuotissynttäreillä äänitetty Brown Sugar -jami, jolla Eric Clapton vierailee.

Bonuslevyllä on myös viisi biisiä Lontoon Roundhousen keikalta 14.3.1971. Remasteroidusta Sticky Fingersistä otettiin luonnollisesti deluxe-julkaisun yhteydessä perus-LP ja bonuksilla varustettu ns. peltipurkkikannella varustettu tuplavinyylipainos. Jostakin syystä jälkimmäisen D-puolelle laitettiin vain neljä CD:n viidestä Roundhousen esityksestä. Superdeluxe-paketti sisältää kahden peruspakkauksen levyn lisäksi kirjan, valokuvia, aikoinaan bootlegina julkaistun Leedsin 13.3.1971 keikan sekä kahden kappaleen promo-DVD:n samaan aikaan useassa kuva- ja ääniformaatissa julkaistusta Marquee Clubin 26.3.1971 keikasta sekä vinyylisinglen Brown Sugar/Wild Horses.

Abbey Roadin studiot alkoivat masteroida 2010-luvun puolessa välissä Stones-kataloogia ns. puolinopeus masteroinnilla. Teoriassa, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan myös käytännössä digitaalisesti äänitetystä materiaalista saadaan näin normaalia masterointia parempi lopputulos. Vain vuotta myöhemmin Stones julkaisi Sticky Fingersin uudelleen osana peräti 20 vinyylilevyn laatikkoa. Abbey Roadin remasteroima erillisjulkaisu tapahtui kaksi vuotta myöhemmin, jolloin itse kiikutin huippukuntoisen 1990 prässäyksen divariin ja hankin poikkeuksellisesti digitaalisen käsittelyn saaneen vinyylin omaan hyllyyni.

Petri Myllylä / 03.04.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit