Goats Head Soup




Olin vuonna 1973 kahdeksan ikäinen kun siskoni sai tämän levyn lahjaksi isältämme hänen ulkomaan matkalta. Vaikka seuraavien vuosien aikana se aina joskus kotona soikin, en tunnistanut levyä lainkaan kun lopulta kuuntelin sen aikuisen musiikkifanin korvin vuosikymmeniä myöhemmin. Levy ei siis ole lapsuuteni ääniraitaa.

Kuuntelin Goats Head Soupin noin 2012 muutamaan kertaan, mutta en saanut siitä kirjoitettua arviota. Tuolloin ajattelin että ei levyllä ole kuin Angie, joka tosin upeine viuluineen on yksi omista Stones suosikeistani. Muutaman välivuoden jälkeen ostin levyn (japanilaisen LP alkuperäispainoksen) vihdoinkin hyllyyn ja jatkoin siihen tutustumista. Angiesta huolimatta amerikkalaisen Jimmy Millerin viimeiseksi Stones-levyksi jääneen albumin kokonaisuus ei kuitenkaan puhuttele minua. Kääntöpuolen starttaava Silver Train kuuluu harvoihin hyviin biiseihin ja jotenkin en ollut kovinkaan yllättynyt kun myöhemmin luin sen tallentuneen nauhalle jo 1970. Marraskuussa 1972 aloitettu äänitys rupeama siirtyi seuraavan vuoden alussa Los Angelesiin ja päättyi kesän kynnyksellä Lontooseen. Englannin listaykköseksi noussut albumi saatiin kauppoihin saman vuoden elokuussa. 

Jostakin syystä bändi halusi 2020 julkaista levystä uuden version ja kaiken tämän luonnollisesti monessa eri formaatissa. Itse tartuin isolla kirjalla varustettuun neljän levyn boxiin. Beatles-tuottaja George Martinin poika Giles miksasi levystä viime vuosien Beatles julkaisuiden tapaan sekä uuden stereo miksauksen että monikanavaisen miksauksen. Vaikka albumi ei ole itselleni kauttaaltaan selkäytimeen piirtynyt, uusi miksaus kuulostaa tuoreelta. Olisin ostanut sen myös vinyylihyllyyn ellei bändi olisi liittänyt sille bonuslevyä (jonka biisit siis löytyvät boxilta). Vaikka minulla onkin levystä huippukunnossa oleva vinyyli, ja vaikka meitä "vanhoja miehiä" on yhä iso joukko, kiistaton tosiasia on että ylivoimaisesti suurin osa musiikin nauttimisesta tapahtuu nykyään suoratoistona ja siksi levystä on tehty äskettäin myös monikanavainen Dolby Atmos miksaus ja se löytyy ainakin Applen palvelusta.

Vaikka itselläni on mahdollisuus kuunnella levyn Atmos miksausta myös suoratoistona, super deluxe -laatikon Blu-ray on se formaatti, jolta olen Giles Martinin miksaukseen tutustunut. Giles oli isänsä Georgen mukana tekemässä Beatlesin ensimmäiset 5.1 -miksaukset (vuonna 2006 Love-musikaalin sountrackille), mutta miehen 2017 monikanava miksaus Sgt. Pepperistä oli varsin konservatiivinen. Onneksi hänen uskallus on onnistumisten myötä kasvanut. Kuunteluhuoneeni 12 kaiuttimesta soitettu Goats Head Soup ja sen kolme aiemmin julkaisematonta bonusraitaa kuulostavat hyvältä. Blu-ray'llä' löytyy lisäksi kolme promo videota (mutta vain stereo äänellä). Sekä kahden CD:n deluxen että ison super deluxe -laatikon kakkoslevy kasaa yhteen mainitut aiemmin julkaisemattomat biisit (joista yksi tulee Jimmy Pagen kanssa soitetusta 1974 sessiosta) sekä vaihtoehtoiset otot. Boxin kolmantena levynä on Brysselissä 1973 äänitetty keikka, joka on aiemmin julkaistu pelkästään tiedostomuotoisena. Ison laatikon omistaminen ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että bändi ei onnistunut Goats Head Soupilla pitämään aiempien neljän studiolevyn huimaa tasoaan. 

Petri Myllylä / 18.10.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit