Black And Blue




The Rolling Stones päätti olla lähtemättä kiertueella edellisen It's Only Rock 'n' Roll -levyn jälkeen vaan suunnata sen ilmestyttyä uudelleen studioon. Näin he tekivätkin, mutta eivät kokonaisena viisikkona sillä vajaa kuusi vuotta bändissä ollut Mick Taylor ilmoitti yllättäen joulukuussa 1974 lähtevänsä bändistä. Myöhemmin hän on ilmoittanut yhdeksi syyksi sen, että hänen useat bändille säveltämät kappaleet merkittiin Keith Richardsin ja Mick Jaggerin nimiin.

Taylorin lähdettyä Black And Bluen äänityksin kutsuttiin useita kitaristeja soittamaan (ja kolmessa tapauksessa äänittämään) bändin kanssa. Näiden joukossa ovat ainakin saarivaltakunnan kitaraässät Rory Gallagher ja molemmat Humple Pie miehet Steve Marriott ja Peter Frampton sekä heitä huomattavasti vähemmän arvostettu ja avoimen paikan itselleen hankkinut Ronnie Wood. Leyllä Woodin osuus jää varsin vähäiseksi sillä levytyksissä vierailivat sellaiset amerikkalaiset huippusoittajat kuin Eric Claptonin kanssa ja vuosia kuuluisan (jossa myös Rollarit äänittivät vuonna 1969) Muscle Shoals Soundin vakiomiehitykseen kuulunut Wayne Perkins sekä 70-luvulla Englantiin John Mayallin bändiin saapunut Harvey Mandel.

Black And Blue on taatusti tunnetumpi kekseliään upeasta kannestaan kuin sen kahdeksasta biisistään. En pidä kovinkaan paljon rockbändien reggae-covereista. Siinä missä Eric Clapton onnistui vuonna 1974 länsimaistaessaan Bob Marleyn I Shot The Sheriff, Rollarit pyrkii pysymään aidommassa tunnelmassa coveroidessaan jamaicalaisen Eric Donaldsonin Cherry Oh Babyn. Clapton saavutti coverillaan itselleen ensimmäisen listaykkösen, mutta Rollareiden reggae on painunut unohduksiin.

Rollareihin (ja erityisesti The Beatlesiin) jo 60-luvulla tutustunut kosketinsoittaja Billy Preston kuului 70-luvulla Rolling Stonesin kiertuekokoonpanoon ja tällä levyllä bändi käytti häntä enemmän kuin koskaan aiemmin. Hän myös laulaa kappaleessa Melody, joka on merkitty hänen inspiroimaksi biisiksi. (Tekijänoikeudet matkaavat toki Jagger/Richards tahoille ;-). Vuosia bändille sessiotyötä tehnyt Nicky Hopkins on tällä kertaa mukana vain kahdella raidalla ja yllättäen bändin perustajajäsen, sittemmin sen autokuljettaja/kiertuemanageri/taustasoittaja Ian Stewart ei esiinny lainkaan levyllä. Tosin mikään Black ANd Bluen raidoista ei ole sellainen boogie, johon Stewartin pianoa kaipaisi.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit