Moondance




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 65. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka en listauksia juuri harrasta, hankin itselleni tämänkin levyn kyseisen kirjan innoittamana.

Ennen kuin kuulin Van Morrisonin kolmatta soololevyä Moondancea olin tutustunut vain lauluntekijän viidenteen albumiin Tupelo Honey. Senkin hankin itselleni alkujaan vain tutustuakseni kitaristi Ronnie Montrosen uran ensimmäiseen merkkiteokseen. Moondance esittelee Morrisonin mestarillisena laulunkirjoittajana ja karismaattisena tulkitsijana. Van siirtyy Moondancella vaivattomasti tyylistä toiseen säilyttäen silti omalaatuisen ja itsensäkaltaisen otteen. Levy kuuluu niihin vasta yli 4-kymppisenä löytämiini mestariteoksiin, joihin olisi toivonut törmänneensä jo paljon aiemmin. Sen kymmenestä laulusta on turha hakea heikkoa kohtaa, niin mietitty ja timanttinen kokonaisuus se on. 

Warner remasteroi albumin 2013 ja nykytavan mukaan Moondancesta on nyt tarjolla useita eri versioita. Rajoitettu super deluxe edition sisältää viisi levyä, joista peräti kolme sisältää sessioissa äänitettyä musiikkia eli enimmäkseen vaihtoehtoisia ottoja, mutta myös aiemmin julkaisemattomia lauluja. Albumin monikanavainen HD-audio löytyy paketin Blu-ray -levyltä, jonka sain vasta tänään kuunteluun. Itse olen hyvin mieltynyt hyllystäni löytyvään alkuperäiseen vinyyliin mutta monikanavaisen musiikin harrastajana odotin paljon myös sen 5.1 miksauksessa. Lainattuna lähikirjastosta löytyvää deluxe 2CD:tä useita kertoja osasin olettaa että asiaan on paneuduttu kunnolla. Jo ensikuuntelu teki asian selväksi; Moondance on myös monikanavaisena referenssi tason työtä. 

Petri Myllylä / 24.4.2020

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit