Strange Days




The 500 Greatest Albums Of All Times -kirjassa Strange Days arvioitiin maailman 403. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Vaikka Strange Days löytyy mainitulta listalta kaukaa bändin esikoisalbumin takaa, minusta se on näistä kahdesta ehyempi ja kiinnostavampi. Edes hieman tekotaiteellinen yli kymmenminuuttinen päätösraita When The Music's Over ei vähennä Hollywoodin Sunset Sound Studiosin uudella kahdeksaraita nauhurilla äänitetyn Strange Days'in viehätysvoimaa. Levy ei sisällä yhtään hitiksi noussutta biisiä, mutta oletan että Love Me Two Times ja People Are Strange ovat sen tunnetuimmat raidat, mutta myös sen tuntemattomammat biisit ovat laadukkaita. Yksi näistä on kitaristi Kriegerin vuosi aiemmin tekemä ensimmäinen sävellys You're Lost Little Girl. Sen lisäksi moni muu levyn biiseistä on jo muutaman vuoden ikäisiä kuten Morrisonin Moonlight Drive, joka oli tyrkyllä jo esikoisalbumille. Myöhemmin bändin jäsenet ovat ilmaisseet että elokuun 1966 sessioiden otto ei ollut valmis ja että oli hyvä että biisi jäi tuolloin julkaisematta. Vuotta myöhemmin elokuussa 1967 purkitettu versio onkin varsin onnistunut. Levyn kymmenen biisin ja 35 minuutin kokonaisuus on vahva eikä albumin myöhempiin painoksiin ole juuri lisätty bonuksia. 

Ostin viisitoistavuotiaana nuorukaisena Doorsin kokoelmalevyn, mutta tästä huolimatta tutustuminen bändin albumikokonaisuuksiin siirtyi uuden vuosituhannen 10-luvulla. Tiedostokuuntelun jälkeen nappasin alkuperäisen miksauksen mukaisen vinyylin mukaani kun kävin Stockkalla ihan muissa asioissa. Hyllyssäni oli jo Beatlesin ja Rolling Stonesin massiiviset mono-LP laatikot kun pari vuotta sitten näin Strange Days'in uuden mono painoksen, jonka sitten kiikutin kotiini, ja jota olen sittemmin enimmäkseen kuunnellut. Monikanavamusiikin ystävät sijoittivat 40-vuotisjuhliin pari euroa extraa, jolloin he saivat CD:n kaverina uuden 5.1 miksauksen DVD:llä. Itse tutustuin miksaukseen amerikkalaisten julkaiseman SACD:n kautta. Hybridilevyllä ei ole 2006 painoksen paria bonusta ja sen stereo on levyn alkuperäismiksaus. Monikanavainen miksaus on paikoin todella uskalias ja villi ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Petri Myllylä / 27.10.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit