L.A. Woman




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times L.A. Woman arvioitiin maailman 358. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Vaikka hankin teini-ikäisenä ensimmäisen Doorsin kokoelmalevyn jo 1980-luvun alussa, en perehtynyt seuraavan 20 vuoden aikana kovinkaan syvällisesti heidän tuotantoonsa. L.A. Woman tekee tässä mielessä poikkeuksen sillä se on bändin kuudesta studiojulkaisusta ainoa jonka ostin itselleni CD:nä opiskeluaikoinani 90-luvulla. Keväällä 2014 hankittu neljäkymmentä vuotta vanha uusintapainos-LP on rahinoista huolimatta sekin soinut kotonani suhteellisen useasti. 

Vaikka olen Doorsin suhteen todellakin myöhäisherännäinen, olen bändin löydettyni kuunnellut paljon kaikkia heidän levyjä. L.A. Woman on mielestäni bändin paras albumi. Minusta se johtuu ainakin osaksi siitä, että se äänitettiin neljän Doors-muusikon, sekä ulkopuolisen basistin ja komppikitaristin toimesta suurimmaksi osaksi studiolivenä. Näin bluespohjainen jamittelu kuulostaa aidolta bändiltä. Bändillä ja tuottaja Bruce Botnickilla on kuitenkin pysynyt fokus biisien työstämisessä eikä ne ole päämäärättömästi kulkevaa musisointia. 

Musiikkiteollisuus esitteli 1970-luvun alussa kuluttajille nelikanavaisen äänentoistojärjestelmän. Tarkoitus oli tietenkin myydä heille lisää vahvistimia, levy- ja kasettisoittimia sekä tietenkin kaiuttimia. Ottaen huomioon Doorsin suosion sekä Jim Morrisonin kuoleman tuoman julkaisuuden tuntuu uskomattomalta ettei Elektra miksannut tuolloin bändin levyjä 4-kanavaisille ääniformaateille. Quad-LP ja 8Track-kasetit eivät innostaneet kuluttajia 70-luvulla, mutta tästä piittaamatta ääninilevyteollisuus innoistui CD:n menestyksen jälkimainingeissa tuomaan markkinoille teknisesti vielä paremman formaatin, Super Audio CD:n. Teoreettisesti paremman äänentoiston lisäksi sille pystyttiin tallettamaan elokuvista tuttua 5.1 surround-ääntä.

Pian SACD:n lanseerauksen jälkeen Bruce Botnick miksasi kaikki kuusi Doors-albumia julkaistavaksi monikanavaisina. Formaatiksi tuli kuitenkin teknisesti hiukan rajoittuneempi DVD-audio. Monikanava musiikin ystävänä hankin hyllyyni kuitenkin audiofiili julkaisuihin erikoistuneen Analogue Productionsin julkaiseman SACD:n.  

Kuten kaikkien klassikko asemaan nousseiden bändien myös The Doorsin musiikkia julkaistaan uudelleen ja uudelleen. Yksi iso julkaisu kierros oli vuonna 2007 kun bändin kaikki levyt miksattiin ja julkaistiin uudelleen nimellä "40th anniversary mix". Uusi näkemys L.A. Womanista eroaa kuitenkin sen verran vähän alkuperäisestä että en täysin ymmärrä joidenkin fanien mielenpahoitusta sitä kohtaan. Levyn 40-v kunniaksi 2011 julkaistu tupla-CD sisältää alkuperäisen miksauksen ja bonuslevyllisen vaihtoehtoisia äänityksiä. Lähes kaikki kyseisen levyn bonukset ovat mukana myös yhden LP:n ja kolmen CD:n 50-v laatikossa. Saatuani kyseisen julkaisun tänään, koen että oma Doors levystö on nyt valmis ja että näillä pärjään. Toki tilanne muuttuu jos vielä jostakin löytyy aiemmin julkaisemattomia hyvälaatuisi keikkanauhoja... ;-)

Petri Myllylä / 09.12.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit