L.A. Woman




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times L.A. Woman arvioitiin maailman 358. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Vaikka hankin ensimmäisen Doors-(kokoelma)levyn jo 1980-luvun alussa, en perehtynyt seuraavan 20 vuoden aikana kovinkaan syvällisesti heidän tuotantoon. L.A. Woman tekee tässä mielessä poikkeuksen sillä se on bändin kuudesta studiojulkaisusta ainoa jonka ostin itselleni CD:nä opiskeluaikoinani 90-luvulla. Keväällä 2014 hankittu neljäkymmentä vuotta vanha uusintapainos-LP on rahinoista huolimatta sekin soinut kotonani. 

L.A. Woman on mielestäni bändin paras albumi. Minusta se johtuu ainakin osaksi siitä, että se äänitettiin neljän Doors-muusikon, sekä ulkopuolisen basistin ja komppikitaristin toimesta suurimmaksi osaksi studiolivenä. Näin bluespohjainen jamittelu kuulostaa aidolta bändiltä. Bändillä ja tuottaja Bruce Botnickilla on kuitenkin pysynyt fokus biisien työstämisessä eikä ne ole päämäärättömästi kulkevaa musisointia. 

En ole kuullut Botnickin vuonna 2000 tekemää L.A. Womanin monikanavamiksausta, mutta levyn 2007 julkaistu uusi 40th anniversary mix löytyy työpaikan kovalevyltä. Se eroaa sen verran vähän alkuperäisestä että en täysin ymmärrä joidenkin fanien mielenpahoitusta sitä kohtaan. Levyn 40-v kunniaksi 2011 julkaistu tupla-CD sisältää alkuperäisen miksauksen ja bonuslevyllisen vaihtoehtoisia äänityksiä. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit