Free




OSI tai Office of Strategic Influence on Fates Warning –kitaristi Jim Matheoksen ja entisen Dream Theater-, nykyisen Chroma Key –kosketinsoittaja Kevin Mooren yhteinen lapsi. Tällä penskalla on kolmaskin isähahmo. Hän on sittemmin Dream Theaterista lähtenyt rumpali Mike Portnoyn. Yhdessä he muodostavat kollektiivin, joka luo nykyaikaista helposti kuunneltavaa, mutta samalla syvällistä progressiivista rockia joka paikoin piipahtaa myös metallin puolelle. Bassoa  tällä levyllä soittaa Anthraxista, Armored Saintista ja Fates Warningista tuttu Joey Vera.

 

Free on OSI:n toinen levy ja selvä parannus ensimmäisestä. Ykköslevyä vaivasi vielä liian selkeä metallisuus. Toki kitararunttausta kuullaan vielä paikoin nytkin, mutta se on enää tehokeino, ei itsetarkoitus. Free on siis vapaa tiukasta luokittelusta progemetalliksi. Se on lähempänä Peter Gabrielin, Radioheadin tai Rinneradion kuin Dream Theaterin tai Fates Warningin äänimaailmoja.

 

Free alkaa parilla rankemmalla kappaleella. Sure You Will ja Free ovat melko suoraa ja raskasta rockia. Kolmas kappale Go kertoo mistä levyllä on oikeasti kyse. Se voisi hyvinkin olla vaikkapa Björkin Homogenic-levyltä napattu. Home Was Good on yksi hienoimmista progekappaleista joita tämän levyn ilmestymisvuonna julkaistiin. Porcupine Treen Steven Wilson kirjoitti tuollaisia lauluja ennen metallista innostumistaan. Kappaleen kaikuileva ja kaipaileva tunnelma on kuin suoraan syksyisestä Suomesta. Bigger Wave lainaa paljon Gabrielin Up-levyltä. Freen loppupuolelta löytyvä Once pitää mainita siksi, että sillä soittimet pulputtavat kuin Syd Barretin aivot Pink Floydin alkuaikoina. Musiikkikin voisi olla samalta ajalta. Toki se on toteutettu tämän päivän soundeilla. Akustisella kitaralla alkava, levyn päättävä Our Town on lähes kantria. Se todistaa sen että jos tyylitajua riittää, erilaisia musiikkityylejä voi sekoittaa yhdellä levyllä helposti toimivaksi kokonaisuudeksi. Freellä ei ole yhtään ylimääräistä raitaa.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit