Office of Strategic Influence




 

OSI:n piti alun perin olla Fates Warning -kitaristi Jim Matheosin soololevy. Hänellä oli suunnitelma tehdä se yhdessä silloisen Dream Theater -rumpali Mike Portnoyn kanssa. He pyysivät tuolloin Costa Ricassa asuneen Dream Theaterin alkuperäisen kosketinsoittajan Kevin Mooren mukaan sävellysprosessiin. Moore oli jättänyt Portnoyn porukan musiikillisten erimielisyyksien takia. Ei siis ihme ettei OSI:n debyytistä tullut sitä progressiivista metallilevyä mikä Jimillä oli mielessään, kun projektin aloitti.

 

DT:n jälkeen Moore oli työskennellyt soololevyjen parissa. Hän julkaisi niitä Chroma Key -nimellä. Ne olivat hyvin erilaista musiikkia verrattuna hänen aiempaan tuotantoonsa. Mooren mukana OSI:n musiikkiin tuli vahvasti vivahteita esimerkiksi ambient-musiikista. Siitä tuli tietynlaista metallista äänikollaasia. Levyn yleissoundi on yllättävänkin elektroninen. Tuo ei ole millään tavalla huono juttu. Tämä on uudenlaista progea.

 

OSI:n nimi viittaa Yhdysvaltain tiedustelupalvelun yksikköön, joka perustettiin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Levyn kappaleet käsittelevät tuota terroritekoa. Tämä oli näiden amerikkalaisten tapa käsitellä tuota varsin isoa kansallista traumaa. Hyvä jos näitä helpotti. Muistan odottaneeni levyä kovasti. Olihan sillä pitkästä aikaa Moore ja Portnoy kimpassa. Jotenkin se oli kuitenkin ilmestyessään pettymys. Ehkä soundimaailma oli jotain liian uutta. Nykyään kuunneltuna levy on melkein yhtä hyvä kuin OSI:n toinen levy Free.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit