The Tall Ships




Brittiläisen It Bitesin come back -levyn piti olla iso juttu progepiireissä. Bändihän kokosi rivinsä nimenomaan vanhojen faniensa pyynnöstä ja siitä huolimatta, että yhtyeen edellisen aikakauden säveltäjä ja keulakuva Francis Dunnery ei tähän uuteen tulemiseen halunnut osallistua. Jotenkin kaikki hype kuitenkin pikku hiljaa hävisi. Sille kävi kuin sille kuuluisalle pyylle maailmanlopun edellä. Tai jotain sen tapaista. Kiinnostus katosi. Se syö miestä. Ja ihan totuudessa, tuo ei ole mikään ihme. The Tall Ships ei ole kovinkaan kiinnostavaa, saati innostavaa kuunneltavaa. Tämä levy on kautta linjan kovin totista touhua ja kepeämmätkin rallatukset ovat jotenkin tympeitä. Levy kuulostaa musiikin kepeydestä huolimatta pakotetulta. The Tall Ships on progea niille joiden mielestä Hooks In You on Marillionin paras biisi. Eli se on hyvin nippa nappa progea. Ainostaan levyn päättävä 13-minuuttinen This Is England voi kantaa tuon stigman pystypäin, jos haluaa.

 

Muutaman vuoden takainen superkokoonpano Kinohan tästä tulee väkisin mieleen. It Bitesin kosketinsoittaja John Beck soitti Kinossa ja Dunneryä paikkaamaan valittiin myös Kinossa ja monessa muussa sopassa keitetty kitaristilaulaja John Mitchell. Hän on kyllä hommassaan ihan mies paikallaan. Ongelma on kappaleiden ja soundien vanhanaikaisuudessa. Kappaleet eivät ole lähelläkään tätä päivää. It Bites yrittää jatkaa siitä mihin aikanaan lopetti ja siinä se menee metsään. Tai pelkään, että ainakaan kovin monia uusia faneja sen on turha odottaa.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit