Live Wire/Blues Power




Albert King esiintyi Bill Grahamin alkuperäisessä Fillmore Auditoriumissa useita kertoja vuonna 1968. Helmikuun 2. ja 3. iltana hän lämmitteli John Mayall'in kanssa Jimi Hendrix'iä ja 16. ja 17. hän oli paikalla Paul Butterfield Blues Bandin ja Muddy Waters'in huuliharpistin James Cottonin kanssa. Seuraava kahden illan vierailu tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa. Näiden keikkojen mahdollisia ääniraitoja ei ole toistaiseksi (2014) julkaistu, mutta hänen vierailu Booker T. & The MG's 8.6.1968 iltakeikalla löytyy Concert Vaultin sivuilta. Tuo keikka ansaitsisi tulla julkaistuksi myös levyllä siitä huolimatta että The Sky Is Crying keskeytyy äkillisesti.

Vanhemman ikäluokan blues muusikot olivat kokeneet 60-luvulla sen murroksen, jossa mustien amerikkalaisten kiinnostus genreä kohtaan oli laimentunut, mutta samanaikaisesti ostovoimainen valkoinen nuoriso kiinnostui bluesista. Albert King oli useiden San Franciscon ja laajemmin Länsirannikon nuorten rock-bändien suosikki ja kun hän saapui viidennen kerran saman vuoden aikana Fillmoreen jkesäkuun 25-27. päivien ajaksi, takahuoneessa kävivät kaikki vapaalla olleet rock hemmot. Stax Records äänitti keikoista kaksi viimeisintä (todennäköisesti kaksi per ilta) keikkaa.

Myöhemmin samana vuonna julkaistua levyä on sittemmin pidetty yhtenä aikakauden tärkeimmistä livejulkaisuista. Itse tutustuin levyyn vasta 2000-luvulla enkä täysin ymmärtänyt sen saamaa huomiota. Pidän kokonaisen keikan mittaisista livelevyistä ja itselläni meni vuosia tottua 60-luvun blues'in usein todella lyhyisiin livelevyihin. Ajan myötä näistä keikoista onkin julkaistu lisää levyjä. Wednesday Night In San Francisco ja Thursday Night In San Francisco nimisten levyjen tarjoama yli 90 minuuttia lisämateriaalia antaa oikeamman kuvan kitaristin setistä vuosi hänen läpimurron jälkeen. Ja onhan niitä hittejä setissä, totta kai. Ymmärrän levy-yhtiön tekevän bisnestä, mutta itse olisin toivonut että nämä kaksi keikkaa olisi kokonaisuutena julkaistu yhdessä paketissa. Arvatenkin tämä toteutuu joskus tulevaisuudessa.

Vaikka olen vuosi toisen perään odottanut laajempaa ja mielellään täydellistä pakettia kesän 1968 keikoista, päätin lopulta hankkia varsin täydellisen Albert King -kokoelmaan myös Live Wire/Blues Power LP. Kuunneltuani levyä parikymmentä vuotta työpaikan tietokoneen pikku-Gradientien kautta tuntuu hienolta istahtaa kodin nahkatuoliin ja laittaa levy soimaan ja kuunnella levyä enemmän hifimäisessä tilassa.

Pikkukuvassa näkyvä keikkajuliste on samassa kaupungissa soitetun keikan mainos. Ja kuka sanoi että naisartisteja alettiin myymään seksillä vasta 80-luvulla...

Petri Myllylä /11.4.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit