Live Wire/Blues Power




Albert King esiintyi Bill Grahamin alkuperäisessä Fillmore Auditoriumissa useita kertoja vuonna 1968. Helmikuun 2. ja 3. iltana hän lämmitteli John Mayall'in kanssa Jimi Hendrix'iä ja 16. ja 17. hän oli paikalla Paul Butterfield Blues Bandin ja Muddy Waters'in huuliharpistin James Cottonin kanssa. Seuraava kahden illan vierailu tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa. Näiden keikkojen mahdollisia ääniraitoja ei ole toistaiseksi (2014) julkaistu, mutta hänen vierailu Booker T. & The MG's 8.6.1968 iltakeikalla löytyy Concert Vaultin sivuilta. Tuo keikka ansaitsisi tulla julkaistuksi myös levyllä siitä huolimatta että The Sky Is Crying keskeytyy äkillisesti.

Stax Records äänitti Albert Kingin Fillmoressa kesäkuun 26. ja 27. soittamat keikat. Hän esiintyi Bill Grahamin keikkapaikassa myös tiistaina 25.6, mutta tätä iltaa ei taidettu äänittää. Myöhemmin samana vuonna julkaistua levyä on sittemmin pidetty yhtenä aikakauden tärkeimmistä livejulkaisuista. Itse tutustuin levyyn vasta 2000-luvulla enkä täysin ymmärtänyt sen saamaa huomiota. Pidän kokonaisen keikan mittaisista livelevyistä ja itselläni meni vuosia tottua 60-luvun blues'in usein todella lyhyisiin livelevyihin. Toki pidän Live Wire/Blues Powerista kuten lähes kaikesta Albert Kingin julkaisemasta musiikista. Musiikillisesti sekä alkuperäinen levy, mutta myös molemmat jetken päästä mainitsemani jälkijulkaisut todistavat Albertin kuuluvan nimensä mukaisesti bluesin kuninkaallisiin.

Löydettyäni samoista keikoista kasatut Wednesday Night In San Francisco ja Thursday Night In San Francisco pääsin lopulta kunnolla jyvälle missä tuolloin mentiin. Alkuperäisen julkaisun keston jäätyä alle 40 minuuttiin, yli 90 minuuttia lisämateriaalia antaa oikeamman kuvan kitaristin setistä vuosi hänen läpimurron jälkeen. Ja onhan niitä hittejä setissä, totta kai. Ymmärrän levy-yhtiön tekevän bisnestä, mutta itse olisin toivonut että nämä kaksi keikkaa olisi kokonaisuutena julkaistu yhdessä paketissa. Arvatenkin tämä toteutuu joskus tulevaisuudessa.

Pikkukuvassa näkyvä keikkajuliste on samassa kaupungissa soitetun keikan mainos. Ja kuka sanoi että naisartisteja alettiin myymään seksillä vasta 80-luvulla...

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit