Hotel California




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 37. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Eagles julkaisi keväällä 1976 hittikokoelman heidän neljän ensimmäisen albumin suurimmista hiteistä. Vaikka 10 kappaleen mittainen albumi on CD-aikakaudelle liian lyhyt, amerikkalaiset kuluttajat ostavat sitä (Euroopassa on myynnissä 17 kappaleen mittainen The Very Best of Eagles) yhä niin paljon, että se kilpailee Michael Jacksonin kanssa maailman myydyimmän levyn tittelistä.

James Gangin legendaarinen kitaristi Joe Walsh siirtyi joulukuussa 1975 soolouralta Eaglesin kolmanneksi kitaristiksi (ja Glenn Freyn rinnalle kosketinsoittajaksi). Uusi kokoonpano aloitti pian levynteon, jonka lopputuloksena syntyi bändin ehyin ja paras kokonaisuus. Hotel California on kevyen rock-musiikin merkkiteos, jonka tunnelmat vaihtuvat upeasti lauletuista balladeista hyvinkin tiukkaan kitararokkiin. Soitannollisesti jokainen sen kappaleista voi toimia esimerkkinä virtuoosimaisuudesta, mutta vielä sitäkin enemmän yhteen hiileen puhaltamisesta. Erityisesti tällä levyllä Eagles on enemmän kuin osiensa summa.

Levyn ehdoton hitti on sen avaava upea nimikappale Hotel California. Joe Walshin ja Don Felderin yhdessä soittama kitaramelodia on yksi rockhistorian mieleenpainuvimpia ja biisin kitarasooloja kuunnellessa ihokarvat nousevat pystyyn. Niin upeaa soundia herrat Don't Felder ja Joe Walsh tarjoilevat. Kaksi muuta levyn suurta hittiä, bändin countryjuuria kunnioittava New Kid In Town ja Life In The Fast Lane tulevat heti nimikappaleen perään, mutta itse olen niitä enemmän ihastunut a-puolen päättävään Wasted Timeen. Sen lyhyt instrumentaalinen jousisovitus aloittaa levyn kakkospuolen ennen Victom Of Lovea, jonka kitarasoolot kuuluvat itseni viime aikoina tekemiin levyn "löytöihin". Joe Walshin laulama Pretty Maids All In A Row on Hotel Californian ainoa raita, josta en ole oppinut pitämään. Sitä vastoin basisti Randy Meisnerin Try And Love Again toimii vaikka hän ei laulajana olekaan minusta yhtä kiinnostava kuin rumpali Don Henleyn (laulaa viisi levyn kahdeksasta vokaalikappaleesta) tai Glenn Freyn.

Kuuntelen 2009 hankkimaani uusintapainos-LP:tä enemmän kuin mitään muuta omistamaani vinyylilevyä, ehkä keskimäärin joka toinen kuukausi. Löydän yhä levystä uusia vivahteita enkä ihmettele lainkaan että jotku ihmiset ovat viihtyneet sen parissa tähän päivään mennessä jo 36 vuotta.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit