In A Perfect World





Kun The Flower Kings pitää taukoa, sen jäseniltä pukkaa näitä projektibändien levyjä. Karmakanicin kiekot ovat olleet aina niistä siitä paremmasta päästä. Jonas Reingold osaa tehdä  hienoja sävellyksiä ja niitä on myös tällä yhtyeen neljännellä levyllä.  Levyn avaava 1969 pistää miettimään. Hetkinen, minkä bändin levyn laitoinkaan soimaan. Varsinkin laulaja Göran Edman, mutta myös koko bändi kuulostaa yllättävän paljon vanhalta Yesiltä. Siis siltä Yesiltä, joka pelasti valaita. Nyt teksteissä halaillaan ja pelastetaan vähän kaikkea. Sekin lienee viittaus ja kenties jonkinlainen kunnianosoitus  Jon Andersonin suuntaan. Vähän pelätään myös.

Valitettavasti levy ei ole ihan tasalaatuinen. Hyvän alun jälkeen tyyli muuttuu. In A Perfect World ei ole ihan yhtä hyvä kuin kolmen vuoden takainen Who's The Boss In The Factory? Tuon levyn jatsivaikutteet ovat jääneet pois. Niitä kaipaan. Mukana on muutamia, kuten Can’t take it with you, 80-lukuiselta hard rockilta haiskahtavia kappaleita.  Toki niissäkin kuuluu tuo jo mainittu Yes, mutta rosoisempana. Aikakausi ja kokoonpano on eri.  Jos alkupään kappaleet kuulostivat tomaattia vanhemmalta Yesiltä, loput kappaleet ovat sipuliajan tuotoksia.  Chris Squire ilmoitti tuoreessa haastattelussa, että Yes voi jatkaa ikuisesti jäseniä vaihtamalla. Ehkä Jonaksen kannattaa olla valmiina. Bassosoundinsa hän on muuttanut hieman pörisevämpään suuntaan.

Tero Honkasalo 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit