Visions




Tuskin oli Haken saanut lukea tarpeeksi kehuja ensimmäisestä levystään, kun he jo saivat suitsutusta tästä toisesta kokopitkästään. Onhan se melkoista, että ProgArchivesin väki nostaa Visionsin mm. Dream Theaterin ja Opethin uusimpien levyjen yläpuolelle. Onko Haken oikeasti noin kova luu? Oikea vastaus ei ole helppo. Bändi nimittäin kuulostaa edelleen pelottavan paljon vanhalta Dream Theaterilta. Toisaalta, jos edellistä levyä vaivasi vielä pieni hapuilu ja amatöörimäisyys, nyt niistä ei ole enää jälkeäkään. Yhtye tekee sen mitä tekee hyvin vakuuttavasti.

 

Itse en Visionsia ihan vuoden 2011 parhaaksi progelevyksi nostaisi, mutta se on myönnettävä, että tämä on mukavaa musiikkia kuunnella. Se sopii esimerkiksi lenkkikaveriksi oikein hyvin. Sopivia intervalleja on ihan riittävästi ja mittaakin on hyvin. Sen verran yksityiskohtia tällä levyllä on, että sitä on kuunneltava keskittyen ja siihenhän juuri tuo lenkkeily sopii oikein hyvin.

 

Sen verran on varoitettava, että jos Dream Theaterin musiikki tai progemetalli ylipäänsä on tuttua, Visions ei tuota kuulijalleen suuriakaan haasteita. Harjaantunut kuulija osaa arvata pitkistäkin kitaran ja koskettimien välisistä kamppailuista, miten niissä käy. Toisaalta tuo ennalta-arvattavuus ei poista musiikin miellyttävyydestä mitään. Onhan Visionsin tarina kuitenkin bändin oma. Sitä vaan ihmettelen, että mihin ensimmäisen levyn teatraalisuus katosi?

 

Inside Outin mielestä Visions pitää julkaista uudelleen. Ovat oikeassa. Jens Bogren pyydettiin puunaamaan soundeja sen verran, että tämän uudelleen ostamisen voi itselleen helposti perustella.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit