Mr. Tambourine Man




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 228. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Koska Byrds teki ensilevylleen neljä sähköistä Bob Dylan-coveria, heidän musiikkia alettiin kutsua folk-rockiksi. Tämä keväällä 1965 julkaistu LP lienee tuon genren ensimmäinen julkaisu ja siinäkin mielessä se kuuluu klassikko-levyjen joukkoon. Albumin saama huima suosion sanotaan vaikuttaneen myös Dylanin päätökseen palata sähköiseen musisointiin (kuten oli tehnyt teininä 50/60-lukujen vaihteessa).

Onneksi kyseessä ei ole kokonaan cover-albumi vaan mukana on joitakin todella onnistuneita bändin omia sävellyksiä kuten kitaristilaulaja Gene Clarkin usein coveroitu I'll Feel A Whole Lot Better. Joillakin biiseillä bändi kuulostaa hiukan Beatles-kopiolta, mutta toisaalta niin kuulosti Beatles seuraavalla levyllään paikon Byrds-klooneilta. Byrds'in upeat lauluharmoniat tuovat kuitenkin mieleen helpommin Beach Boys'in kuin Beatlesit. Bändit tapasivat toisensa Lontoossa pian albumin ilmestytymistä seuranneella Englannin kiertueella, ja toistamiseen sen jälkeen USA:ssa Beatlesin vuorostaan kiertäessä Amerikkaa.

Vuonna 1965 valtaosa ns. nuorisomusiikista myytiin mono-vinyyleinä. Kasetit, kelanauhat ja varsinkin CD:t olivat tulevaisuuden tallenneformaatteja. Uudet stereosoittimet olivat 1960-luvun puolessa välissä sen verran kalliita että edes vauraassa Amerikassa sellaisia ei juuri viritetty lastenhuoneisiin vaan jos jonnekin niin olohuoneeseen. Aikakauden "kannettavat" monolevarit eivät kyenneet soittamaan lainkaan kalliimpia stereo-levyjä. Joskus vuosikymmenen lopulla tilanne muuttui ja uudet naulat kykenivät soittamaan molemmat formaatit. Vuoteen 1968 mennessä mono oli Amerikassa "so last season", mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Afrikassa mono-levyjä julkaistiin pitkälle 70-lukua. Valtaosa Mr. Tambourine Manin uutena ostaneista ihmisistä kuuli sen ensimmäisen kerran monona. Sony julkaisi tästä levystä 2006 pitkään odotetun mono-LP:n, jonka itsekin olen julkaisuvuonna syntyneenä omaan hyllyyn hankkinut.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit