Pearl




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 124. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Janis Joplin horjui koko uransa ajan itsetuhon partaalla. Nainen ei säästänyt itseään millään tavoin ja poltti kynttilää sen molemmista päistä. Kesken luovan ja innostuneen levytysprosessin hän otti yliannostuksen heroiinia ja kuoli hollywoodilaisessa hotellissa. Aikakauden selvästi tärkeimmän naispuolisen blueslaulajan viimeinen Pearl-levy oli myös hänen uran kohokohta. Sillä hän osoittaa hämmästyttävää monipuolisuutta ja levy on pullollaan käsinkosketeltavaa draamaa ja intohimoa. 

Joplin hyökkää heti avausraidalla Move Over kuulijan kimppuun ja jatkaa surullisella Cry Babyllä. Hän osasi pitää myös hauskaa kuten biiseillä Me And Bobby McGhee ja sittemmin TV-mainokseen päätyneellä Mercedes Benz. Levyn koskettavin raita on  Buried Alive In The Blues, jolle Janis ei ehtinyt lisätä omaa osuuttaan. 

Pearl on uusintajulkaistu useita kertoja. Itselläni on levystä alkuperäisen amerikkalaisen vinyyliprässäyksen lisäski sen ensimmäinen remasteroitu CD vuodelta 1999. Mukana on kolme livebonusta. Vuonna 2004 levystä julkaistiin deluxe edition, jonka kakkoslevylle kasattiin Festival Express Tour 70 äänityksistä laadukas livekiekko. Muutama vuosi myöhemmin albumin sessioista kasattiin kolmelevyinen The Pearl Sessions.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit