The Butterfield Blues Band: The Resurrection of Pigboy Crabshaw




Kun Mike Bloomfield liittyi The Paul Butterfield Blues Bandiin, se sai levytyssopimuksen ja kohosi nopeasti blues-boomin keskeisimpien bändien joukkoon. Bloomfield oli Amerikan versio Eric Claptonista, nuoresta miehestä, joka on vuosia opiskellut bluesia ja sen esittäjiä. Toisin kuin Clapton, Bloomfield ennätti jo nuorena soittaa useiden Chicago-bluesin nimimiesten kanssa. 

Mike Bloomfieldin lähdetty perustamaan Electric Flagia, moni veikkasi Butterfieldin bändin tarun olevan ohi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan bändissä jo ennen Bloomfieldiä soittanut, mutta 1965-67 hänen varjossa ollut Elvin Bishop nousee tällä levyllä esille tavalla, joka ei jätä varaa jossittelulle. Hän ei ehkä ole samanlainen virtuoosi kuin Bloomfield, mutta hallitsee silti kitaran mestarillisesti. 

Paul Butterfield palkkasi bändiinsä kolmen miehen torvisektion ja ehkä tämän johdosta The Resurrection of Pigboy Crabshaw on musiikillisesti aiempia levyjä R&B painotteisempi. Levyn kaksi hienointa raitaa ovat kuitenkin silkkaa bluesia. Albert King'in pari vuotta aiemmin levyttämä Born Under A Bad Sign ja Otis Rushin Double Trouble hyödyntävät molemmat kasvaneen bändin ilmaisuvoimaa. Viimeksi mainittu on mielestäni jopa biisin alkuperäisversioa onnistuneempi. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit