Roy Buchanan




Roy Buchanan oli jo vuonna 1970 julkaisemassa esikoislevyään saadessaan yllättäen Polydorilta kenkää. Yhtiö otti hänet kuitenkin pian takaisin. Keväällä 1971 uudelleen alkaneista äänityksistä ei saatu kuitenkaan levynjulkaisua. Polydor odotti oikeaa hetkeä äänittää nopeasti underground-julkisuutta saanneen kitaristin soololevy. Roy taisi hätäillä julkaistessaan omissa nimissään vuoden lopussa bootleg-tasoisen livelevyn sillä Polydorin juristit olivat jo haastamassa häntä sopimusrikkomuksesta kunnes heinäkuussa 1972 Royn bändi The Snakestretchers saapui New Yorkiin Jimi Hendrix'in Ladyland-studiolle äänittämään sovittua levyä. 

Tekijän nimen saannut albumi sisältää kaksi kappaletta, jotka löytyvät myös mikkihiirilaitteistolla äänitetyltä esikoisjulkaisulta. Nämä ovat country-biisi I Am A Lonesome Fugitive sekä levyn ehkä hienoin raita The Messiah Will Come Again, josta Gary Moore teki 90-luvulla hienon coverin. Omat suosikkini tältä levyltä ovat Messiah, hieno John's Blues sekä lyhyt county-boogie Cajun. Buchanan ei ollut todellakaan vain yhden tyylisuunnan kitaristi vaan hän sävelsi bluesin lisäksi paljon esimerkiksi countrya ja jazzia. Löydettyäni kesällä 2013 lontoolaisesta divarista hyväkuntoisen alkuperäisen UK-vinyyliprässäyksen palasin sen pariin reilu vuosi arvostelun kirjoittamisen jälkeen. Minulle tämä albumi on liian country sillä lähes puolet biiseistä ei herätä minussa innostusta. Mutta tuo Messiah, se on jotakin sanoin kuvaamattoman kaunista. Mene ja kuuntele. En minä sitä osaa sanoin kuvata. 

Olen huomannut että tätä albumia kehutaan yleensä lähes estotta. Roy oli vaikean tyypin maineessa ja hän suostui levyntekoon ensisijaisesti peläten niitä sanktioita mitä juridinen riita levy-yhtiön kanssa olisi voinut aiheuttaa. Roy oli esiintynyt vajaata kuukautta aiemmin Ison Omenan loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa ja siellä kilpailevan firman omistaja oli houkutellut häntä loikkaamaan ulos Polydorila. Tälle levylle äänitettiin bändin vakiosetissä olleet biisit, joten siitä mentiin, mistä aita oli matalin. 

Kun Polydor vuonna 1992 julkaisi Royn parhaat palat tuplalla The Anhologyn sille laitettiin kesän 1972 sessioista ylijäänyt 12-minuuttinen Dual Soliloquy. 

Petri Myllylä



Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit