Waiting For The Sun




Vaikka tutustuin The Doorsin tuotantoon jo 1980 hankkimani kokoelmalevyn myötä, kuuntelin tämän heidän kesällä 1968 julkaiseman kolmosalbumin ensimmäisen kerran vasta helmikuussa 2013. Olin sitä ennen tutustunut, ja positiivisesti yllättynyt 10 kuukautta aiemmin julkaistuun Strange Daysiin.

Bändin tarkoituksena oli täyttää koko toinen levypuolisko Jim Morrisonin musiikki/runoteoksella Celebration Of The Lizard. Lopulta joko järki voitti tai rohkeus loppui kesken, riippuu katsanto kannasta, B-buoli meni uusiksi. Bändi kaiveli nauhakätköjä ja palasi esimerkiksi 1965 demon biiseihin. Ne korvasivat Lizardin ja biisi Hello I Love You julkaistiin kesäkuussa 1968 singlenä nousten perätti Amerikan (ja esim. Kanadan) listaykköseksi. Toinen leimallisesti "vanha" biisi on 1965 demottu, yksinkertainen ja surullinen Summer's Almost Gone, joka on jollakin kummalla tavalla aina vetänyt minua puoleensa. Huhujen mukaan Doors joutuu tilittämään biisistä saamansa tekijänoikeudet Kinksin Ray Davisille koska se olisi liian lähellä All Day And All of the Night -biisiä. Kolmas "vanha" biisi on edellisen Strange Days -levyn sessioista ylijäänyt We Could Be So Good Together. Hiukan heppoinen biisi laitettiin aluksi Unknown Soldier sinkun kääntöpuolelle ja sieltä 4 kuukautta myöhemmin se sitten löysi tiensä LP:biisiksi.

Bändi päättää molemmat levypuoliskot sotateemaan. A-puolen viimeisenä kuultava Unknown Soldier on mielestäni yksi levyn hienoimmista biiseistä ja se oli myös mukana bändin ainoan Euroopan kiertueen settilistassa syksyllä 1968. Sitä vastoin levyn päättävä Five To One ei ole itselleni oikein koskaan auennut. Ehkä jonakin päivänä tajuan sen suuruuden.

Jostakin syystä Lizardin kohtalon koki myös levyn nimiraita, joka kuitenkin kelpasi pari vuotta myöhemmin äänitetylle Morrison Hotel LP:lle. Seuraavana vuonna julkaistu live sisältää Lizardin mutta sen 17-minuuttinen studioversio julkaistiin vasta 2006 bändin elossa olleiden jäsenien ja tuottaja Bruce Botnickin tekemältä 40th Anniversary Mix CD:ltä.

Waiting For The Sun kiillotettiin albumin 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Uusi remasterointi pohjaa alkuperäiseen miksaukseen eikä mainittuun 40th Anniversary Mix'iin. Itselläni on tätä kirjoittaessa sylissä sen LP + 2xCD, jossa LP ja ensimmäinen CD ovat musiikillisesti identtisiä. Bonuslevyllä on yhdeksän kappaleen Rough Mixes sekä 15-minuuttinen mono-äänitys Kööpenhaminan keikalta syyskuulta 1968. Itse olisin toivonut mukaan vähintäänkin Blu-ray'tä, jolle olisi voitu laittaa albumista 2006 tehty 5.1 miksaus sekä kuvamateriaalia bändin 1968 Euroopan kiertueelta. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit