Crossroads Guitar Festival 2007 (DVD)




Eric Claptonin perustama säätiö järjesti vuonna 2004 ensimmäisen yhden päivän festivaalin Dallasissa. Tämä järjestyksessä toinen festivaali toistaa pitkälti samaa menestyskaavaa, mutta tällä kertaa (kuten myös 2010) paikkana on Chicago. Pitkän päivän parhaat palat on kasattu edellisen festarin tavoin kahdelle levylle joiden yhteiskesto on pitkästi yli neljä tuntia.

Illan juontajana toimii omalla hauskalla tavallaan koomikko Bill Murray, joka myös esiintyy yleisölle yhdessä Claptonin kanssa. Kolmen aikoihin lavalle noussut, ja minusta pitkän päivän kiinnostavin bändi on Derek Trucks Band, jonka vieraana oli rouva Teucks eli Susan Tedeschi. Bändin toisena vieraana Highway 61:n vetäissyt Johnny Winter luetteli lyhyessä haastattelussa nykysuosikeiksi kaikki keskeiset 50-luvun r&r -tähdet. Nuoren slidekitaristin palveluita käytetään pitkin iltaa sillä hän soittaa myös itseoikeutetun pääesiintyjän Eric Claptonin bändissä (yhdessä Steve Winwoodin kanssa). Derekin soolo festarin nimikappaleessa on yksi päivän parhaista.

Robert Crayn hieman yli tunnin setin aikana lavalla nähdään vanhan polven muusikoita. Näistä nuorin Jimmie Vaughan soittaa hienon soolon biisin Dirty Work At The Crossroads'iin. Hän on yhä lavalla kun Howlin' Wolfin klassisen bändin 75-vuotias kitaristi Hubert Sumlin kutsutaan lavalle. Valitettavasti setin avannut Killing Floor ei mahtunut mukaan, mutta Sitting On Top Of The World on mukana kuten myös Sumlinin ja BB King'in Paying To cost To Be Boss ja Rock Me Baby. Illan koskettavin hetki koetaan kirkkaassa päivänvalossa kun istueltaan esiintynyt B.B. King kehuu lavan reunalla olevaa rakasta ystäväänsä Eric Claptonia hänen tuesta vanhan polven muusikoille. Ylisanoja eläessään useasti kuullut Eric on ilmiselvästi tästä hämmentyneen otettu.

Ymmärrettävästi edes kahdelle levylle ei ole saatu mahdutettua kuin osa päivän esityksistä. Todennäköisesti sopimusteknisistä syistä Alison Krauss ei ole mukana lainkaan DVD vaikka oli yksi päin pääesiintyjistä. Itse olisin toivonut esimerkiksi Jeff Beckin setistä enemmän kuin kaksi kappaletta. Olen onneksi löytänyt heidän koko setin (11 biisiä) ja se on kyllä illan intensiivisin ja vastustamattomin. 

Eric Clapton oli kasannut illaksi ison bändin (basisti, 2 kosketinsoittajaa, 2 kitaristia, 2 rumpalia ja 2 naistaustalaulajaa). Myös hänen settiä on saksittu rankasti ja se keskittyy järkevästi niihin biiseihin, joiden aikana lavalla nähdään vierailijoita. The Bandin Robbie Robertsonin kanssa soitetuista kahdesta biisistä Who Do You Love päätyi julkaisulle. Yksi illan odotetuimpia kohtaamisia oli Claptonin sekä hänen Blind Faith -partnerin Steve Winwoodin ensimmäinen yhteinen esiintyminen 24 vuoteen. Winwoodin esittäessä Traffic-hitin Dear Mr. Fantasyn, Clapton vetäytyy lavalta palaten sinne vielä kahden biisin ajaksi. 

Claptonin setin jälkeen lavan viimeiseksi esiintyjäksi saapuu yksi illan isännän omista idoleista, 7-kymppinen Buddy Guy. DVD:n viimeisen biisin, sopivasti keikkapaikan kunniaksi soitetun Sweet Home Chicagon aikana lavalle saapuu iso joukko illan aikana esiintyneitä kitaristeja. Sooloja kuullaan Johnny Winteriltä, Robert Crayltä, John Mayeriltä, Hubert Sumlinilta, Jimmy Vaughanilta sekä luonnollisesti Eric Claptonilta. Leikkaushuoneen lattialle jäi saman köörin soittama She's 19 Years Old

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit