Beacon Theatre: Live From New York (DVD & CD)




Joe Bonamassa jatkaa tiivistä julkaisutahtiaan julkaisemalla 4. ja 5. marraskuuta 2011 kuvatun New Yorkin keikkansa sopivasti ennen Euroopan kiertuetta. Bonamassan ja hänen managerinsa Roy Weismanin J&R Adventures on nopealiikkeinen firma, joka pienenä yhtiönä on onnistunut yhdistämään kiivaan julkaisutahdin ja riittävän laadukkaan tuotannon. Jälkimmäisestä vastaa tälläkin tuotteella Bonamassan luottomies australialainen Kevin Shirley.

Legendaarisessa Beacon Theatressa New Yorkin Broadwayllä kuvattu keikka on Joen neljäs konserttivideo (kun mukaan lasketaan Euroopassa vain CD-bonuksena julkaistu A New Day Yesterday Live). Edellisen Royal Albert Hall DVD:n julkaisusta ehti kulua vain kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen Joe on tosin julkaissut (yksin ja yhdessä toisten kanssa) peräti viisi studioalbumia. Reilusti yli kahden tunnin keikka sisältää kolme vierailevaa artistia; Joen kanssa duettoalbumin tehneen Beth Hartin sekä John Hiattin ja Paul Rodgersin. Videolla esiintyy myös David Crosby, joka opettaa Joelle joitakin kitarajuttujaan. Hienoa huomata kuinka 70-vuotias CSNY-legenda saa nuorelta virtuoosilta ihailua ja kunnioitusta.

Joe otti syksyn kiertueelleen uusimmalta Dust Bowl -levyltä vain kolme raitaa. Näistä miehen oma Slow Train aloittaa keikan ennen useasti avausraitana soitettua Rory Gallagher -coveria Cradle Rock. Uuden levyn nimiraita on yksi Joen vahvimmista omista biiseistä ja se nousee keikan alkuosuuden kohokohdaksi. Uusimman levyn kappaleista kuullaan vielä Little Walterin svengaava You Better Watch Yourself. Kesällä 2011 äänitetty ja syyskuussa julkaistu yhteisalbumi Beth Hartin kanssa ei ehkä ollut kovin ison luomistyön vaatinut ponnistus, mutta naisen eläytyminen Bobby Blandin ja Ray Charlesin soul-klassikoihin I'll Take Care Of You ja Sinner's Prayer ansaitsee kyllä erityishuomion.

Hard rock -bändi Black Country Communion laajensi varmasti Joe Bonamassan kuulijakuntaa, mutta sen vaatima uusien biisien tarve vei varmasti myös voimia Joen soololevyjen sävellystyöltä. Vuoden 2010 levylleen Black Rock Joe coveroi esimerkiksi Bobby Parkerin Steal Your Heart Away, Leonard Cohenin Bird On A Wire sekä John Hiattin I know A Place. Nämä kaikki kuullaan keikalla, ja jälkimmäisen tekijä John Hiatt esittää sen lisäksi myös biisinsä Down Around My Place. Yllättäen miehet eivät esitä uusimmalta levyltä löytyvää duettoa Tennessee Platesia. Black Rockilta kuullaan lisäksi sen neljäntenä kappaleena Joen oma When The Fire Hits The Sea.

Keikan setissä on hiukan yllättäen peräti kolme kappaletta Joen ensimmäiseltä, tässä vaiheessa 11 vuoden ikään ehtineeltä A New Day Yesterdayltä. Cradle Rock, bonusmateriaaleihin laitetty Warren Haynesin upea If Heartaches Were Nickels sekä Freen Walk In My Shadow. Jälkimmäisen tekijä Paul Rodgers on illan kolmas ja viimeinen vierailija lavalla. Hänen toinen kappale on Fire And Water. Ilta päättyy kahteen komeaan biisiin, joista Will Jenningsin (esim. Claptonin Tears In Heaven sanoittaja) kanssa vuonna 2002 tehty Mountain Time sopii loistavasti kitarasankarin ohjelmistoon. Sitä vastoin vain jälkimmäisellä keikalla soitettu The Whon aikanaan coveroima Young Man Blues ei oikein nouse samanlaiseen lentoon kuin useat muut Bonamassalta kuulemani encoret.

Video alkaa humorisesti sillä kun Joe esiintyi anonyymisenä katusoittajana metroasemalla. Joen kertoessa tarinaa illan yleisölle käy selville musiikkimaailman raa'at lainalaisuudet. Katusoittaja-Joe ei tienannut dollariakaan vaikka soitti omien sanojensa mukaan sormet verille. Onneksi illan guitar star -Joen kassaan taisi kolahtaa niitä tuhansittain. Keikkavideo on kauttaaltaan laadukasta työtä ja sen ohjaaja on onnistunut jättämään kikkailun minimiin. Ainoan miinuksen annan siitä, että keikkaa ei julkaistu kokonaisena. Toki John Henry, Slow Gin ja DVD:n bonuksena löytyvä Joen akustisesti soolona esittämä Wake Up Dreaming löytyvät Royal Albert Hall DVD:ltä. Ensimmäisen illan viimeisenä esitetty If Heartaches Were Nickels löytyy sekin DVD:n bonuksena. Siellä on mukana myös valokuvia lokakuun 2011 Euroopan kiertueelta. Niiden joukossa on kuvia studiosta yhdessä Jon Lordin kanssa (Concerton uusintaversion äänityksistä) sekä lavaesiintymisiä Deep Purplen ja Bernie Marsdenin kanssa.

Bonamassa on julkaissut usein videokeikkojensa audioversiot vasta kuukausia kuvalevyn jälkeen. Näin tapahtui myös tällä kertaa kun 2CD/2LP/mp3 julkaistiin syksyllä 2012. Itse venytin tuplavinyylin hankintaa peräti kolme vuotta. Olisin mielelläni maksanut siitä muutaman euron enemmän että se olisi julkaistu triplana sillä 30+ minuutin mittaiset levypuoliskot eivät tarjoa parasta vastinetta rahoille. Oletettavasti joskus nämä kaksi keikkaa julkaistaan kokonaisuudessaan. Toivottavasti silloin vinyyli saa ansaitsemansa kohtelun.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit