Alcatrazz: No Parole From Rock 'n' Roll




Vaikka Island in the Sun alkaa aika lailla vanhentuneella syntsa -soundilla, ei ajan hammas ole purrut itse kappaletta ollenkaan. Sama raikkaus ja kirpeys, joka kappaleesta huokui vuonna 1983, on tallella. Kappaleen kuultuaan pitäisi päästä purjehdukselle. Sama sääntö pätee näihin kaikkiin Alcatrazzin ensimmäisen levyn kappaleisiin. Ehkä soundit ja soittosuoritukset eivät ole enää niin kovassa huudossa, mutta ideaa, ajatusta ja omaperäisyyttä tässä bändissä oli huimasti. Huolimatta siitä, että kitaristi - vielä reilusti alle parikymppinen, Ruotsin lahja kitaramusiikille - Yngwie Malmsteen, oli hurja Ritchie Blackmore -fani ja laulaja Graham Bonnet oli vasta hetki sitten laulanut Blackmoren Rainbowssa, Alcatrazz ei ollut mikään Rainbow cover -bändi.

Jet To Jet alkaa varsin Rainbow tai jopa Deep Purple -tyylisesti, mutta viimeistään kitarasoolossa Malmsteen todistaa, ettei tässä mitään kopiota tehdä. Bonnetin laulu on alkukantaisen raakaa. Jos Rainbown Down to Earthilla kuultiin jonkin verran vahvaa tulkintaa ja vuoristoratamaisia melodiakulkuja, on No Parole from Rock'n'Roll täynnä niitä. Bonnetin ääni kipuaa, levyn ehkä tunnetuimmassa kappaleessa Hiroshima Mon Amour, ylemmäs ja ylemmäs syöksyen sieltä kimakan kirkumisen kautta taas säkeistöjen suvantoon. Hiroshimalla on ehkä kautta aikain hienointa kitarointia Yngwieltä.

Kree Nakooriesta tuli toinen suuri live -suosikki, joka pitää sisällään lähes hartaan laulumelodian ja ylinopeaa sorminäppäryyttä Yngwieltä. Hänen myöhemmät soolokappaleensa kuulostavat usein paljolti samalta kuin Kree Nakoorie. Tällaista materiaalia ei ollut kukaan vielä tuolloin tehnyt eikä ole osannut tehdä yhtä hyvin sen jälkeenkään, ei edes Yngwie.

Vaikka Alcatrazzin muilla soittajilla, Jan Uvena - rummut, Gary Shea - basso ja Jimmy Waldo -koskettimet, oli meriittilistalla sellaisia bändejä, kuten Alice Cooper, ei heistä oikeasti kukaan muista juuri mitään. Niin selkeästi Alcatrazz oli Grahamin ja Yngwien orkesteri, ainakin vielä tässä alkuvaiheessa. Levyllä kuullaan myös Yngwien soolopala Incubus, joka oli ennusmerkki tulevasta soololevystä ja urasta. Tämän kokoonpanon tarina jatkui kuitenkin vielä yhden live -levyn verran.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit