One Kind Favor




Turha kuvitellakaan, että herrajahidalgokuningas B.B. King jäisi koskaan eläkkeelle. Se on nyt jo niin moneen kertaan todettu ja todistettu. BiiBii tullee kiertämään keikkalavoja ja purkittamaan bluesalbumeita niin kauan kuin ääni vähääkään pihisee ja sormet tippaakaan liukuvat kitaran kielillä. Viime juhla-Blues Newsin uutisointiin viitaten "One Kind Of Favor" –uutuus pyrkii palauttamaan mieliin tai herättämään henkiin BB:n uran 50-luvun alkuaikojen soundimaailman käyttäen aasinsiltanaan vielä tätäkin vanhempia blues klassikoita. Niinpä CD:n ensitahdeiksi on valittu Blind Lemon Jeffersonin aikanaan tiettävästi vuonna 1927 levyttämä "See That My Grave Is Kept Clean", tai yhtä kaikki "One Kind Favor" eli CD:n tunnussävel. Sen nytkähtelevä sovitus ja Jim Keltnerin omituinen rumpusynkooppi ei kuitenkaan ole erityisesti makuuni. Pikkunyanssina kappaleen varrella Dr. Johnin piano simuloi teeman mukaisesti kirkonkellojen kilkatusta. Tohtoris-John vastaa herkällä kosketuksellaan isolla panoksella jatkossa levyn kaikesta muustakin pianismista. Samaten monien arvostama Jim Keltner on valittu luottorumpaliksi albumille, ja isohko puhallinsektio takaa levylle tukevan messevän valumuotin.


On oikeastaan vääryys julistaa CD:llä ratsastettavan vanhoilla bluesklassikoilla, sillä varsinaisia standardeja ei ole kuin muutama (4, 8, 11, 12). Mielestäni niistä epäonnistuu avauksen lisäksi jossain määrin Howlin' Wolfilta periytyvä ruutitynnyri "How Many More Years". BiiBiin sinällään reippaasti hölkkäämä klassikko ei valitettavasti vain toimi, minkä tuottajien (ja B.B:n itsensä) olisi luullut ennakoivan jo etukäteen. B.B:n (tai tuottaja T-Bone Burnettin) suurimmiksi suosikeiksi voisi otaksua T-Bone Walkerin ja Lonnie Johnsonin, joilta molemmilta on omittu ohjelmistoon kolme siivua (Walker: 2, 3, 5; Johnson: 6, 10, 12).

Parhaiten T-luupihviä kalutaan nähdäkseni T-Bonen hitaammalla tuotannolla "Get These Blues Off Me" ja "Waiting For Your Call", kun taas "I Get So Wearyn" rasitteena on turhaan raskaan oloinen rytmiikka. Hölkkäversioitu Lonnie Johnsonin "My Love Is Down" ei tee aivan oikein oikeutta Johnsonin kuuluisan taivaalliselle tilitykselle. Toisaalta omintakeinen sovitus tekee kappaleesta aivan omansa eikä vertailu taida olla edes mielekästä. Johnsoninkin kohdalla ollaan mielestäni parhaassa jamassa tämän "slow blues" –osastossa. Näistä ovat mainioita todisteita niin "Backwater Blues" kuin rakastettava ikisuosikkini "Tomorrow Night". Huomattavan vanhoja lainauksia ovat myös laulu-ja-soitinyhtye Mississippi Sheiksiltä imuroitu "World Gone Wrong" ja niin kovin monasti koluttu ja popularisoitu "Sitting On Top Of The World".

B.B. Kingin veroinen legenda John Lee Hooker on armoitettu mukaan kappaleensa "Blues Before Sunrise" turvin. B.B. tekee siitä taustajoukkoineen hienon, hitaan, tiivistunnelmaisen esityksen. Kaiken kaikkiaankin juuri albumin hitaat bluesit ja balladit edustavat sen parhaimmistoa. Niissä B.B. Kingin laulu ja oikeastaan kitarointikin pääsevät edelleen parhaiten oikeuksiinsa.


CD:n 12-sivuisesta kansivihkosta on uhrattu 11 sivua vaihtelevatasoiselle mustavalkokuvitukselle. Varsinainen informaatio eli tallenne- ja soittajatiedot on tihrustettu toiseksiviimeiselle sivulle niin pikkuruisella fontilla, että lukemiseen tarvitaan suurennuslasia. Edes suurennuslasi ei auttanut selvittämään albumin tallennenumeroa, joten en ole voinut kirjata oheen täsmällistä Geffenin julkaisunjumeroa. Eikä tässä ole edes kyse ikänäöstä – siis minun. Sen sijaan iättömästä musiikista tässä on kyse.

Teksti: Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 5/2008)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit