B.B. King & Friends: 80




Bluesin lähes viimeinen elossa oleva legenda ei suostu hellittämään, vaikka ikävuosia tuli plakkariin viime syyskuun 16. päivä käsittämättömät 80 pyöreätä. Ei muuta kuin uusi CD kehiin juhlan kunniaksi. Pääasiassa duettoesityksistä koottu albumi purkitettiin viime huhtikuussa 10 päivän sisällä kolmessa eri levytysstudiossa niinkin etäällä toisistaan kuin New Yorkissa, Kaliforniassa ja Lontoossa. Panna nyt vanha mies matkustamaan tuolla tavalla. Levyn päätösraita oli tallennettu jo aiemmin helmikuussa Las Vegasissa.

B.B. kumppaneineen tarjoaa satsin Kuninkaan ikimuistettavimpia sotaratsuja sekä bluesin komeimpia standardeja. B.B. laulaa yksin vain raidoilla (3) ja (7). Muilla on seurana joukko enemmän tai vähemmän kulttiartisteja. Säestysbändi on, tottakai, erinomaisen tasokas.

CD:n varhaisaamuisella avausraidalla Van Morrison laulaa B.B:n vieraana keskinkertaisesti ja soittaa huuliharppua vielä keskinkertaisemmin. Sen perään Z.Z. Topin Billy Gibbonsin elähtänyt laulu kuulostaa huomattavasti ikääntyneemmältä kuin häntä huomattavasti iäkkäämmän Kuninkaan konsanaan. Kolmosraidan vieras Eric Clapton ei ole äänessä kuin kitaroineen. Upea "Thrill Is Gone" on monesta yhteydestä tuttuine kitarafilleineen aina yhtä sykähdyttävää kuultavaa ja kahden huippukitaristin vuoropuhelu on hunajaa.

Little Willie Johnin sävellegendalla "Need Your Love So Bad" tuo CD:n ensimmäinen naisvieras Sheryl Crow peliin uusia värityksiä, mutta ei kylläkään minkäänlaisia väristyksiä. Tämä ehkäpä kantriartisti (?) Crow on luvalla sanoen kovin ponneton etten sanoisi perin kehno laulaja. Hänen lauluosuutensa on dubattu jälkeenpäin eri studiokäynnillä, vaan eipä olisi tarvinnut. Samoin on jälkiäänitetty Daryl Hallin lauluosio viitosraidalla "Ain't Nobody Home". Hän vetää toistaiseksi pisimmän korren levyn tähänastisista apulaulajista. Kappaleen alkuperäisversio löytyy B.B:n 1970-luvun alun "In London" -albumilta. Samalta aikakaudelta on Leon Russellin sävellys "Hummingbird", joka ei erityisemmin sytyttänyt aikanaan LP:llä "Indianola Mississippi Seeds". Eikä sytytä nytkään, kun tukilaulaja (ja -kitaristi) John Mayer on tyyppiesimerkki Ollikais-Amin määritelmän mukaisista lampaan määintää imitoivista vokalisteista.

"Indianola"-vinyyli muistettaneen yhdestä blueshistorian karmeimmista levykansista, jossa "komeilee" vesimelonista väsätty kitara. Vastaava "lammas"-määrittely pätee Eagles-yhtyeessä kaiketi kannuksensa hankkineeseen Glenn Frey´hin Jr. Parkerin maineikkaalla "Drivin' Wheel" -vedolla. Tätä ennen on kuuntelijaa onneksi armahdettu pelkästään B.B:n omalla soololaulusuorituksella tuttuakin tutumalla hienolla "All Over Again" -sävelmällä. Siinä on Kunkun vierailijana Dire Straits -kitaristi Mark Knopfler.

Doc Pomus/Dr. John -sävellyksellä "There Must Be A Better World Somewhere" astuu kehiin CD:n ensimmäinen oikea laulaja (B.B:n ohella), Gloria Estefan. Maailmaa syleilevä parantaminen sujuu näiden kahden tähden välityksellä luontevasti ja tyylikkäästi. Originaaliversio - ilman Estefania tietenkin - löytyy B.B:n vuoden 1981 samannimiseltä LP:ltä. "Never Make Your Move Too Soon" -originaali taisi puolestaan olla vuoden 1978 "Midnight Believer" -albumilla. Sittemmin kappale on kuultu useasti mm. konserteissa. Tällä kertaa The Who -ikoni Roger Daltreyn rokkihuudossa on kappaleelle juuri sopivaa lisäsärmää.

Levyn parivaljakoista korjaavat potin kirkkaasti kotiin B.B. yhdessä Bobby Blandin kanssa kantri-Willie Nelsonin balladilla "Funny How Time Slips Away". BB:t kurnuttavat siinä kuin aikoinaan legendaarisilla 70-luvun puolivälin yhteisalbumeillaan.

CD:n viimeisen raidan Jimmy Rogers -rokkerin vieraasta, Elton Johnista tarvitsee tuskin paljon sanoa. Sanotaan kuitenkin sen verran, että tällä riehakkaalla päätöksellä Elton Johnin piano kilkkaa mukavasti, lauluosio jätettäköön kohteliaasti kuvailematta.

80-vuotisjuhlalevy ei sisällä varsinaisesti mitään uutta eikä se ole missään nimessä Kuninkaan albumien parhaimmistoa. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi soisin tämän olevan Kuninkaan kuninkaallisen levytysuran viimeinen albumi, jotta hän pääsisi/suostuisi – tai hänet päästettäisiin/suostutettaisiin – viettämään lokoisia eläkepäiviä niin kauan kuin siihen on edes pienikin mahdollisuus.

Teksti: Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 5/2005)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit