Live in Japan




(1) Every Day I Have The Blues (2) How Blue Can You Get? (3) Eyesight To Blind (4) Niji Baby (5) You're Still My Woman (6) Chains And Things (7) Sweet Sixteen (8) Hummingbird (9) Darlin' You Know I Love You (10) Japanese Boogie (11) Jamming At Sankei Hall (12) The Thrill Is Gone (13) Hikari #88

B.B. Kingillä on useita huikeata klassikko-"livejä", joista esimerkkeinä "Blues Is King", "Live At The Regal" ja "Live In Cook County Jail" sekä Bobby Blandin kanssa tehdyt parit konserttialbumit. Kun levykokoelmasta löytyy noin 80 B.B. King -albumia, joista tusinan verran "live"-levytyksiä olisi perusteltuna alkuarvauksena vaikea suhtautua innostuneesti "uuteen" konserttiäänitykseen. Kun nyt oli kuitenkin kyseessä ainoastaan Japanin markkinoille aikanaan julkaistun tupla-LP:n kansainvälinen julkistaminen CD-painoksena oli vastaanottoni hyvinkin myönteinen.

Levyn musiikki purkitettiin kahdessa konsertissa maaliskuun 4. (syntymäpäiväni, muuten) ja 7. päivänä 1971. B.B:n silloinen ABC-levy-yhtiö ei tietoisesti halunnut julkaista näitä äänitteitä muualla kuin Japanissa, koska B.B:ltä oli vast'ikään, noin puoli vuotta aiemmin tallennettu mainittu komea "Cook County Live", joka nousi kohisten jopa myyntitilastoihin. Lisäksi B.B:lle oli jo ehditty buukata tulevaksi syksyksi '71 tähtikaartilla höystetty "In London" -albuminsa. Markkinat eivät olisi varmaankaan vetäneet kolmea B.B.-albumia vuoden sisällä. B.B. oli tuolloin 70-luvun alussa sen tähteyden ja ukkoylijumaluuden kynnyksellä, josta hänet tätä nykyä maailmanlaajuisesti tunnetaan. Edellisenä vuonna oli ilmestynyt hänen valtaisan hieno ja kaikkien aikojen suurin hittinsä "Thrill Is Gone", jota menestykset ovat sitten seuranneet toinen toisensa jälkeen. "Thrill" sisältyy myös täysin odotetusti ja välttämättömyytenä tämän "liven" keikkarepertuaariin. Muutoinkin kappaleet ovat isolta osaltaan tuikituttua lava-B.B:tä, "Everyday...", "How Blues...", "Sweet 16...". Säestysyhtye on kutakuinkin sama kuin "County Cookilla" ja, sanomattakin selvää, aivan erinomainen.

Niin kutsutuilla "uusilla" kappaleilla (4, 10, 11, 13) esiintyy jokaisessa jotain Japaniin vivahtavaa, eikä liene vaikea arvata, että ne ovat suurimmaksi osaksi paikan päällä improvisoituja pitkähköjä instrumentaalivedätyksiä. Tuo ei ollut mikään kielteinen kommentti, vaan pikemminkin lakooninen toteamus. Kokonaisuutena B.B. on oma ylväs itsensä ja hänen tavaramerkkinsä ovat hyvin ja viljalti edustettuina. Pitkiä vuolaita kitaraintroja ja -sooloja seuraa mahtipontinen, julistava laulu siten kuin vain B.B. King osaa ja taitaa.
Saapas nähdä, miten B.B. Kingin kohdalla käy, kun hänestä joskus - toivottavasti vasta pitkän ajan kuluttua - maallinen aika jättää. Rupeaakohan erinäisiä, kummallisia "live"-äänityksiä tippumaan markkinoille bluesin ystävien ihmetykseksi ja ärsytykseksikin.

Teksti: Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 4/1999)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit