Together for the First Time... Live




Edellinen lp taisi jäädä jostain syystä arvioimatta BN:ssä, mutta jälkimmäistä tutkailin numerossa 6/76=42 (- toim. huom: ks. arvio alla!). Eikä näitä nytkään ole syytä kovin pitkään repostella, ei näissä mitään suuria mustan musiikin tähtihetkiä kuulijoille tarjota; kummankin soolo-lp:t ovat selkeästi parempia.
Ideahan ei sinänsä ole hassumpi. Kun kerran kummatkin mustan bluespitoisen musiikin huippunimet olivat saman levy-yhtiön palkkalistoilla, niin järjestettiin hieman keinotekoinen live-äänite: haalittiin konserttisaliin muutama sata kuulijaa, juotettiin esiintyjäkaksikolle muutama kalja ja käskettiin jutella mukavia, muistella menneitä ja kelailla vanhoja hittejä. Epäilen pahasti, että yleisön seasta "löytyvät" pari laulatettavaa mimmiä on järjestetty sinne etukäteen... Viisaampaa olisi ollut suunnitella edes hieman musiikkipuolta päätähtien kanssa - nyt on kummallakin lp:llä (edellinen on jopa tupla) lukematon määrä erilaisia möhläyksiä päällekkäin hoilaamisineen, eri sävellajeineen jne. No, ovathan nämä pariin kolmeen kertaan kuunneltuina ihan hauskoja levyjä, mitä todistaa sekin, että ainakin ensimmäistä myytiin kultalevyksi saakka, mutta ei näitä päivästä toiseen jaksa kuunnella sitten millään. Vai onko joku toista mieltä? Todettakoon vielä sen verran, että ensimmäinen lp oli parempi, jälkimmäinen alkoi jo maistua perin puisevalta tolkuttoman pitkine kappaleineen ja loputtomilta tuntuvine "feel good?" -hokemisineen.

Teksti: Juhani Ritvanen
(julkaistu BN-numerossa 4/1982)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit