Behind the Sun




Eric Claptonin manageri houkutteli suojattinsa yhdistämään voimansa huippusuositun ystävänsä Phil Collins'in kanssa. Phil oli onnistunut loistavasti yhdistämään taiteellisesti laadukkaan musiikin kaupalliseen menestykseen. Proge-bändi Genesis oli muuttunut miehen ohjauksessa todelliseksi hittikoneeksi.

Clapton pitäytyi lähes samassa studiobändissä kuin mitä hänellä oli edellisellä levyllä eli steel-kitarassa oli Ry Cooper ja bassossa Donald "Duck" Dunn. Rumpalina oli Collins'in lisäksi Jamie Oldaker sekä Collins'in mukanaan tuoma syntikkamies Peter Robonson, jonka ammattitaitoon Clapton ihastui Karibialla keväällä 1984 tapahtuneen levytysprosessin aikana. Inhimillistä mutta valitettavaa oli se että pari vuotta raittiina ollut kitaristi hairahtui reissulla Pallosen rommiin. 

Clapton oli edellisenä vuonna osallistunut Pink Floyd'ista lähteneen Roger Waters'in sooloalbumin äänityksiin ja palattuaan Karibialta Clapton teki yllättävän päätöksen osallistua Watersin soolokiertueelle. Vuoden 1984 kesä-heinäkuun ajan maailman arvostetuin kitaristi tyytyi sivumiehen rooliin. Kiertueelta palattuaan Claptonia odotti yllättävä uutinen sillä Warner ei suostunut julkaisemaan levyä vaan vaati siihen muutoksia.

Warnerin antama hylkäys oli kitaristin uran ensimmäinen eikä taatusti mikään iloinen asia, varsinkaan kun hän, Collins ja muu oma porukka piti levystä sellaisenaan. Se saatiin kuitenkin julkaistua vasta lähes vuotta myöhemmin kun Clapton suostui äänittämään kolme Warnerin suositteleman säveltäjä Jerry Lynn Williamsin biisiä. Los Angelesissa syksyllä 1984 äänitetyt biisit tuotti Ted Templeman ja tuleva Warner-pomo Lenny Waronker. Studiossa oli kaupungin ykkösmuusikoita tyyliin Steve Lukather ja Jeff Porcaro.

Williams'in kolmesta kappaleesta Forever Man julkaistiin levyn ensimmisenä singlenä ja se nousi Amerikan listaykköseksi. Sen koommin ei Clapton ole purnannut Warnerin tiukkaa otetta häneen vaan kiistatta hieno biisi on seurannut kitaristin mukana 2000-luvulle asti. Biisistä muuten tehtiin myös artistin ensimmäinen musiikkivideo. 

Päätin jouluna 2010 kuunnella Claptonin koko tuotannon ja arvostella pitkän uran tehneen artistin kaikki levyt. Olin hankkinut tuona syksynä ilmestyneen Clapton nimisen albumin ja pidin siitä niin että huomasin kuuntelevani enemmän ja enemmän hyllyssäni tuolloin olleita paria kolmea Eetu-albumia. Melko tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin olin edennyt kronologisessa järjestyksessä vuoteen 1985 ja tähän albumiin.

Muistan kuulleeni Behind the Sunin pian sen ilmestymisen jälkeen. Ihailemani blues-kitaristin syntikkapopilta kuulostanut aikuisrock-levy ei herättänyt itsessäni kuin enintään sääliä. Vuonna 2012 olen itse keski-ikäinen musafani, jonka hyllystä löytyy musiikkia hyvin laaja-alaisesti. Ehkä olen nyt oikeassa iässä tällaiseen musiikkiin ja ehkä albumi kuulostaa nyt erilaiselta kuin ilmestyessään? Tavallaan se ehkä sitä tekeekin vaikka en minä kyyneleitä vuodattanut harmitellessani että olen väistellyt levyä 27 vuotta. Kesällä 2014 ostin lopulta Behind The Sunin alati kasvavaan vinyylikokoelmaani.

Clapton kehuu harvoin avoimesti omia töitään, mutta täysin aiheestä hän on nostanut esille Behind the Sunilta biisin Just Like A Prisoner, jonka lopussa olevaa pitkää sooloa hän pitää yhtenä parhaista äänitetyistä kitarasooloista. Same Old Blues on minusta täysin toisenlainen kokemus sillä kahdeksanminuuttinen biisi on käsittämättömän junnaava proge-blues, joka on ehdottomasti levyn genesismäisin kappale. 

Viisi Behind The Sunilta tippunutta biisiä julkaistiin tulevina vuosina. Niistä ensimmäinen, Jailbait oli levyn hienosti avanneen She's Waiting singlen kääntöpuolella. Heaven Is One Step Away päätyi kesän 1985 hittileffan Back To The Futuren soundtrackille. Kolme vuotta myöhemmin julkaistulla Crossroads-boxilta löytyy kappale Too Bad ja vielä vuoden 1992 Wayne's World soundtrackilta Lovin' Your Lovin'. You Don't Know Like I Know huhutaan julkaistun vain Australiassa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit