Heaven & Hell: The Devil You Know




The Devil You Know ei ole uusi Heaven And Hell, aivan kuten 17 vuotta aiemmin tehty Dehumanizer ei sekään pyrkinyt toistamaan kokoonpanon 80-luvun alun mestariteosta. Tässä piilee tämän levyn hyvyys. Se on neljän toisensa tunteman muusikon yhteinen tuotos, joka seisoo omilla jaloillaan ilman markkinointimiesten legenda-hömpötyksiä.

Musiikki on niin raskasta, että minulle se edustaa pimeyden, pahuuden ja raskaiden sointujen ääripäätä. Tätä raskaampaa musiikkia en jaksaisi kuunnella. Tony Iommin kitarointia kuunnellessa miettii mitä mahtoi herra ajatella 80-luvun puolessa välissä tehtaillessaan Black Sabbathin nimissä hyvin keveitä levyjä. Nyt hän kuulostaa taas omalta itseltään, rankalta riffimaisterilta.

Itselleni mieluisimmiksi ovat nousseet kappaleet Bible Black, Double The Pain ja nopea Eating The Cannibals. Mutta tämä on levy on kokonaisuus ja se tulee niin myös nauttia eli 10 biisiä putkeen.

Nykytavan mukaan CD:n mukana tulee DVD, jossa on melko tavanmukainen (siis hieman tylsä) dokumentti levyn valmisteluista. Roadrunner Records lisensoi levyn vinyylijakelun. Valitettavasti tämä kolmepuolinen LP ei sisällä mitään extroja, mutta tyhjälle neljännelle puolelle on painettu tyylikäästi kannen paholaishahmo.

Petri Myllylä


Tässä ei onnistunut Deep Purple, ei Iron Maiden, ei oikeastaan kukaan. Heaven & Hellin The Devil You Know on Black  Sabbathin The Mob Rules -kokoonpanon uusi tuleminen ja se on kerrassaan onnistunut! Tämä levy vetää komeasti vertoja Ronnie James Dion, Tony Iommin, Geezer Butlerin ja Vinny Appicen aiemmille tekemisille. Näissä kappaleissa on mukana elementtejä menneisyydestä, mutta myös aimo annos tätä päivää ja tuoreutta.

Levyn avaava Atom And Evil paljastaa heti missä mennään. Kappale on ehkä raskaampi kuin mikään mitä tämä ryhmä on aiemmin tehnyt. Kyllä, se päihittää jopa vuoden 1992 Dehumanizer-levyn synkimmät raidat. Silti se soi hienosti. Tämä levy on erittäin hienosti tuotettu. Se on soundiltaan avara, mutta samalla siinä syvyyttä. Dynamiikka pelaa hienosti. Koskettimia ei ole tarvittu kuin ihan parissa kohdassa.

Levyn parasta kappaletta on vielä liian aikaista lähteä valitsemaan, mutta ensimmäisenä singlenä julkaistu Bible Black on vahva ehdokas sellaiseksi. Siinä kohtaavat ja yhdistyvät kaikki Black Sabbath -biisille tunnusomaiset asiat teksti, melodia, rankka riffi ja runnova rytmiryhmä. Ronnie laulaa mielettömän hienosti!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit