To Know You Is To Love You




Kesken kiivaimpien väitteideni bluesin periaatteellisesta popolemuksesta ja nykybluesin näivettymisestä yleisille poplinjoille jouduin nielemään B.B. Kingin edellisen kiekon Guess Who Kesäkatuineen kaikkineen, kehtasinpa vielä kehuakin mokomaa tunnustaen hyvän popin, soulin, jazzin ja muun olevan mielestäni miellyttävämpää kuultavaa kuin huonon bluesin (BN 1/73). No, tässä sitä nyt ollaan vilpittömän mielen ja puhtaan omantunnon kanssa valtaisan vastaavanlaatuisen levyvuoren edessä! Kysymys kuuluu: kuinka kahlaisi kunnialla läpi kaupallisesta kermakakkukasasta puhkumatta puristista pahoinvointia ja kaatamatta kuninkaallisia valtaistuimia kuin myös kastelematta kriitikonsukkiaan? Kun tuli Freddietä ja Albertiakin niin kehuttua viime numerossa Montreuxin johdosta eikä se B.B:kään niin kauhea ollut viime konsertissaan!

No, ei auta valittelu, rohkeasti vain asiaan. B.B:n uusi levy on entistä modernimpi ja popmaisempi ja suunta on selvästi souliin päin. Taustatekijätkin ovat aivan uudet: tekopaikka on Philly-soulin keskus Sigma Sound Studios, taustamuusikot paikallisia studiosoittajia (Earl Young, rummut, Ronnie Baker, basso, Norman Harris, kitara, jne) ja tuottaja myös paikallinen suuruus Dave Crawford, joka myös soittaa keyboardeja, laulelee taustoja ja on säveltänyt suuren osan kappaleista. Toinen levyllä esiintyvä keyboards-artisti tai oikeastaan neljäs kaiken kaikkiaan on itse Stevie Wonder, mistä jo arvannettekin, ettei keyboards tällä levyllä tarkoita mitään spannilaista pianonpimputtelua, vaan jos jonkinlaista sähkövimpainta moogeihin ja mellotroneihin asti. Kappaleista mainittakoon Stevien ja hänen x-vaimonsa Syreeta Wrightin säveltämä otsikkokappale, lähes yhdeksänminuuttinen eepos, mutta tehokas kuin mikä. Pisimmälle vietyä soulia, lähes street funkya, King yrittää tulkita Luther Ingramin piisillä Respect Yourself, mutta ei aivan vakuuta, jos ei kohta mitenkään epäonnistukaan. Vanhaa Kingiä edustaa yksi modernisoitu bluesballadi omasta kynästä, yksi tasapaksu hidas blues ja yksi pitkä rutinoitu instrumentaali nimeltä Thank You For Loving The Blues. Voinee vain todeta, että "thank you for playing the blues, Mr. King, and all the best for your new pop career!"

Teksti: Timi Varhama
(julkaistu BN-numerossa 5/1973)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit